20-07-02 Neoklassiset mallit ilmastonmuutoksesta ovat älyllinen itsemurha

Neoklassisen taloustieteen mallit ilmastonmuutoksesta ovat älyllinen itsemurha.

(Aiemmat tilannekatsaukset löydät täältä.)

  • Ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa käytettävät IAM-mallit sisältävät runsaasti ongelmallisia oletuksia
    • Tyypillinen oletus: talous jatkaa kasvuaan ja ilmastonmuutos aiheuttaa jonkin ennaltamäärätyn ”vahinkofunktion” verran vahinkoja
    • Vahinkofunktiot ovat tyypillisesti hyvinkin maltillisia eivätkä huomioi mahdollisuutta, että järjestelmässä voi olla keikahduspisteitä
    • Esim. Ackerman et al. (2010) huomauttavat, että nobelisti William Nordhausin DICE-mallissa 6 asteen lämpenemisen aiheuttamat vahingot olisivat vain 4,7 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta; tämä on lievästi sanottuna täysin naurettava tulos:
  • Arviot ilmastonmuutoksen vahingoista perustuvat mm. arvioihin, että koska esim. Yhdysvaltojen taloudesta 87 prosenttia tapahtuu sisätiloissa, ilmastolla ei ole niihin vaikutusta. (Sic!)
    • Tämä vastaa oletusta, että koska ihmisten virukset eivät tartu pääomaan, pandemialla ei voi olla juurikaan taloudellisia vaikutuksia
  • Toinen vahinkofunktioita ohjaava ajatus on se, että ilmaston muuttumisen vaikutukset talouteen voidaan päätellä tarkastelemalla talouden toimintaa maissa, jotka ovat nyt niin lämpimiä mitä esim. pohjoisemmasta Euroopasta on tulossa
    • Jätän lukijan mietittäväksi, mitä ongelmia tässä lähestymistavassa voisi olla
  • Taustalla oleva ideologia on neoklassisen taloustieteen ajatus siitä, että ihmiskunta on adaptiivinen kapitalismi ts. ”talous” korjaa aina itse itsensä ja palaa tasapainotilaan ulkopuolisten shokkien jälkeen.
    • Mahdollisuus siitä, että adaptaatio saattaa tarkoittaa käytännössä keskiajan paluuta tai jotain vielä pahempaa – kuten maailman köyhien murhaamista – ohitetaan näissä malleissa täysin
    • Nordhaus ja häneen viittaavat ohittavat keikahduspisteiden mahdollisuuden käytännössä täysin, jopa vääristellen viittaamiensa tutkimusten tuloksia
    • Mikä onkin pakollista, jos haluaa jatkaa uskomista neoklassiseen näkemykseen taloudesta ja kapitalismista: jos hyväksyy, että ilmastokriisi voi aiheuttaa sivilisaation tai jopa lajin tuhoutumisen eli loputtoman suuren vahingon, rationaalinen ihminen joutuu hyväksymään, että uhan torjumiseksi olisi rationaalista käyttää hyvin paljon enemmän resursseja kuin nykyisin vallitsevassa maailmanjärjestyksessä käytetään
  • Temppu tehdään niin, että kasvuteorioista häivytetään kaikki rajalliset resurssit kuten maa-ala tai ilmakehän ja ekosysteemien kyky käsitellä hiilidioksidia. Sitten voidaan sanoa, että teoria mahdollistaa loputtoman kasvun.
    • Toinen temppu: katsotaan, kuten yllä, esimerkiksi maatalouden (tai energian) osuutta bruttokansantuotteesta ja todetaan, että koska osuus on niin kovin pieni, taloudelle ei aiheutuisi suuriakaan ongelmia vaikka esimerkiksi kaikki energiantuotanto katoaisi.
      • Tähän Steve Keen on antanut parhaan vastauksen: ”Ilman energiaa, pääoma on patsaita, ja työvoima ruumiita.”
  • Sitten kun rajalliset resurssit on häivytetty teoriasta, voidaan helposti unohtaa, että teorioiden tarjoaman loputtoman talouskasvun teoreettinen mahdollisuus ei olekaan sama asia kuin se, että tämä mahdollisuus toteutuisi missään tosiolevaisessa maailmassa.

Kts.
Steve Keenin luonnos artikkelista Economics and the Climate Crisis

Lisää asiasta: The Neoclassical Economics of Climate Change

Ja

Miksi taloustieteessä kuvitellaan, että pärjäisimme ilman aineellisia resursseja? Blair Fix

Kannattaa myös lukea Fixin kritiikki neoklassisesta kasvuteoriasta.

(Olen joskus itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikkien hyödykkeiden olettaminen yhteismitalliseksi on ongelmallista, että tätä ei voida tehdä millään yksikäsitteisellä saati arvovapaalla ”objektiivisella tavalla”, ja olettaminen, että näin voidaan tehdä, tuppaa johtamaan käytäntöihin jotka arvottavat kyllä rahassa helposti mitattavat likvidit resurssit kohtuullisen hyvin, mutta voivat olla katastrofaalisen huonoja arvottamaan vaikeammin arvotettavissa olevia resursseja. Tämä on yksi syy siihen, miksi luonnontuhon ehkäiseminen klassisen talousteorian opeilla tulee epäonnistumaan.)

4 vastausta artikkeliin “20-07-02 Neoklassiset mallit ilmastonmuutoksesta ovat älyllinen itsemurha

  1. Hyvä kirjoitus. Tälläisiin ajatusvirheisiin näyttävät hyvinkin älykkäät ja ansioituneet ajattelijat helposti törmäävän. Esimerkkinä Soininvaaran blogista:

    > Tähän olen törmännyt ennenkin. Insinöörit ajattelevat kansantaloutta liiaksi kiinteiden panos-tuotoskerrointen kautta. Kuinka paljon maksaa tuottaa vuonna 2020 samanlainen kulutuskori kuin tuotettiin vuonna 2010. Taloustieteilijä kysyy, kuinka paljon maksaa tuottaa kuluttajille yhtä hyvä kulutuskori, joka voi olla sisällöltään erilainen. Jos energiavaltaiset tuotteet kallistuvat ja työvaltaiset suhteessa halpenevat, kuluttaja sopeuttaa kulutuskoriaan niin, että yhtä hyvään elintasoon menee olennaisesti vähemmän energiaa.
    https://www.soininvaara.fi/2013/08/08/suomi-oljyn-jalkeen/

    Ajatus että energian kallistuminen ei johda elintason laskuun, koska ihmiset vain vaihtavat kulutustottumuksensa vastaamaan uutta markkinatilannetta, ja löytävät yhtä hyvän kulutuskorin markkinoilta energian kallistuttua on aika utopistinen. Paljonko Netflixiä minun tulisi kuluttaa että se korvaa sen faktan että minulla ei ole varaa ostaa asuntoa jossa perheen perustaminen ei muistuttaisi tonnikalapurkissa oleilua? En osaa kyllä sanoa, mutta olen aika paljon Netflixiä ja muita digitaalisia viihteitä kuluttanut, ja mieluummin kyllä asuisin omakotitalossa järven rannalla ja kalastaisin nekin illat ystävien kanssa jotka nyt kuluvat Netflixin parissa. Minun ostovoimani ei vain riitä unelman toteuttamiseen, joten kulutuskorissani on sitten Netflix kun ei rahkeet riitä siihen järvenrantataloon.

    Tykkää

    1. Jep. Tätä samaa olen miettinyt myöskin.

      Talousteorian silmissä mitään ongelmaa ei tosiaan ole, kun ”yhtä hyvyys” voidaan teoriassa mitata objektiivisesti, kiitos hyödykkeiden arvon yhteismitallisuuden.

      Tästä tietysti seuraa esim. se, että teorian mukaan hyvinvointiin ei vaikuttaisi, vaikka vaihtaisimme kaiken maailman hapen villasukkiin, kunhan villasukkakori olisi riittävän suuri.

      Tai jos maailman rikkaat vaihtaisivat maailman köyhien kaiken hapen villasukkiin.

      Tykkää

  2. Onhan sitä lohkaistu, että jos teoria ja faktat ovat ristiriidassa, niin sen pahempi faktoille, Tämä tuntuu luonnehtivan kovin monia talousteoreetikkoja. Mutta eihän talous’tiede’ mitään tiedettä olekaan, vaan sovelletun sosiologian ja psykologian ja kirjanpitotaidon sekametelisoppaa.

    Tykkää

Mitäpä mietit?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.