Omien merkkien ja tunnuksien käytöstä

Kun metrin päässä seisonut jääkaappipakastinyhdistelmän kokoinen korsto murahti yllättäen, ”mikä missio”, yllätin itsenikin löytämällä vastauksen poikkeuksellisen nopeasti. ”KFOR 2002-2003”, vastasin, todennäköisesti varsin kimeällä äänellä.

Ihmistankki oli huomannut sormessani kiiluvan erikoisen näköisen sormuksen, eikä selvästikään pitänyt todennäköisenä, että tuolloin kukkakepin ja goottirokkarin epäpyhän suhteen hedelmältä näyttänyt hujoppi olisi ”ansainnut” sen. Nopea ja totuudenmukainen vastaus kuitenkin pelasti tilanteen, ja päädyin kuuntelemaan itseäni noin kolme kertaa suuremman miehen muistoja Libanonista ja Bosniasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Salaseuran merkki.

Suomalaisten ja vähemmässä määrin pohjoismaisten rauhanturvaajien epäviralliseksi tunnukseksi noussut älypelisormus, pirunnyrkki, ei ole rauhanturvaajien keksintö. Tämä erikoinen sormusmalli on kotoisin Lähi-Idästä, josta sen löysivät Libanonissa toimineisiin UNIFIL-joukkoihin vuosien 1982-2001 välillä kuuluneet rauhanturvaajat. Selkeästi erottuvan ulkonäkönsä ja lukuisia perheenjäseniä ja tuttavia vuosien varrella turhauttaneen kokoamisensa vaikeuden ansiosta sormuksesta tuli rauhanturvaajien keskuudessa suosittu muisto. Kun itse palvelin rauhanturvaajana Kosovossa, suomalaisten omassa kenttäkaupassa myytiin kattavaa valikoimaa eri kokoisia pirunnyrkkejä. Tuolloin ainakin oman joukkueeni perinne oli, että sormuksen käyttöoikeus piti ansaita: kukaan ei varsinaisesti kieltänyt vain ostamasta sormusta, mutta sitä ”ansaitsematta” kantava tulokas olisi joutunut naurunalaiseksi. (Muistan tapauksen, jossa eräs onneton sovitti ostamaansa sormusta julkisesti ennen aikojaan. Palaute oli välitöntä eikä sen sisältö jäänyt epäselväksi.)

Pirunnyrkki on vain yksi esimerkki asusteista ja tunnuksista, joiden ”asiatonta” käyttöä paheksutaan enemmän tai vähemmän yleisesti. Etenkään Kouvolan suunnalla baareissa liikkuvilla tuskin kävisi mielessäkään laittaa päähänsä viininpunaista barettia tai vielä vähemmän barettia ja laskuvarjojääkärien barettimerkkiä, ellei tätä villakankaan ja prässätyn metallin palasta ole ”hankittu” asianmukaisella tavalla. Suuressa maailmassa etenkin erikoisjoukkojen sotilailla on suorastaan organisaatioita, jotka selvittävät merkkejä ja tunnuksia julkisuudessa käyttävien taustan ja ryhtyvät jopa oikeustoimiin väärinkäyttäjiä vastaan. Isojen poikien kertoman mukaan etenkään tietyissä Yhdysvaltojen laivastokaupungeissa ei ole terveyttä edistävää käyttää edes t-paitaa, jossa on kuvattuna laivaston SEAL-joukkojen tunnuksena käytetty kolmikärkinen atrain, ellei kyseisen tunnuksen käyttöoikeutta ole omalla hiellään lunastanut.

Jostain syystä siis pidämme tietynlaisten, tiettyjä perinteitä symboloivien asusteiden ”väärinkäyttöä” selkeästi paheksuttavana ja saatamme jopa ymmärtää, miksi merkkejä ja tunnuksia väärinkäyttävä saattaa saada luuvitosesta käkättimeensä. Yleisesti ottaen paheksumme, jos joku käyttää hallitsevan väestönosan tai sen tunnustettujen organisaatioiden ja erityisesti väkivaltaorganisaatioiden itselleen tärkeäksi kokemia tunnuksia ”väärin”. Tällä paheksunnalla ei ole juurikaan mitään tekemistä sen kanssa, onko tunnusten väärinkäyttö kriminalisoitu. Vaikka poliisin puvussa julkisesti esiintyminen onkin aivan aiheellisesti kielletty siviileiltä huijausten ja sekaannuksen vähentämiseksi, mikään laki tai asetus ei suoranaisesti kiellä ketään patsastelemasta laskuvarjojääkäreiden baretissa tai ompelemasta takkinsa hihaan kenraalin nauhoja. (Tämänkaltaisten asusteiden käyttöä ei ole sinänsä kriminalisoitu, mutta niiden käyttäminen esimerkiksi rahallisen hyödyn toivossa on tietenkin osa petosta.) Pidämme vain näin toimivaa outona ja yleensä naurettavana, emmekä yleensä näe mitään erikoista näissä sosiaalisissa tuomioissamme.

Siksi minun onkin kovin vaikea ymmärtää niitä, joiden mielestä esimerkiksi saamenpuvun vallattomasta käytöstä loukkaantuneet saamelaiset valittavat turhasta – varsinkin, kun elämänkokemukseni mukaan saamelaisia ja muita alkuperäiskansojen edustajia turhastavalittajina pitävät olisivat keskimäärin ensimmäisenä pöyristymässä, jos vaikkapa itsenäisyyspäivän vastaanotolle ilmaantuisi Mannerheim-ristin kopiota juhlapukunsa rintapielessä kantava henkilö. (Jos joku haluaa testata teoriaani esimerkiksi seuraavissa Linnan juhlissa, seuraan mielenkiinnolla.)

Saamenpuvulla on saamelaisten keskuudessa takuuvarmasti pidemmät perinteet kuin vaikkapa pirunnyrkillä rauhanturvaajien keskuudessa tai toisesta maailmansodasta periytyvällä punaisella baretilla laskuvarjojääkärien merkkinä. Kun nyt sitten alkuperäiskansoilla on Internetin ansiosta ensimmäistä kertaa mahdollisuus tuoda suuren yleisön tietoon suoraan omat mielipiteensä, pitäisin vain asiallisena ja kohteliaana, että näitä mielipiteitä kuunneltaisiin ja kunnioitettaisiin. Varsinkin kun on niin, että toisin kuin kaikesta kritiikistä pöyristyvät oikeiston ammattiloukkaantujat joka ikisessä keskustelussa luulevat, kukaan – toistan: KUKAAN – ei tietääkseni ole missään vaatinut minkään asusteen käyttämisen laillista kieltämistä eli kriminalisointia.

Kriminalisointi olisikin pöhköä; siksi kukaan ei sitä vaadi. En tiedä kenenkään vaativan edes sitä, että alkuperäisväestöön kuulumattomia pitäisi aina ja kaikkialla paheksua, jos he millään tavalla missään olosuhteissa ikinä käyttävät mitään alkuperäiskansojen asusteita. (Kukaan ei vaadi sitäkään, että esimerkiksi historiallisia univormuja ei saisi käyttää vaikkapa elokuvia kuvattaessa.) Keskustelu asusteiden käytöstä on pohjimmiltaan keskustelua kohteliaisuudesta, huomaavaisuudesta ja harkinnasta: vaikka jokin ei olisikaan laitonta, onko se silti kaikissa tilanteissa suotavaa? Miten ihmisten tulisi eri tilanteissa suhtautua ihmisiin, jotka käyttävät jotain tiettyjä merkkejä, jotka eivät liity heidän taustaansa tai ammattiinsa? Miten toimitaan, jos näillä merkeillä on jollekin ihmisryhmälle suuri tunnearvo?

Sotilaallisten merkkien kohdalla tiedämme jo yhteiskunnan vastauksen, ja se on selvä. Niitä saa käyttää ilman julkista paheksuntaa historiallisissa tarkoituksissa, esimerkiksi historian elävöittämiseen tai elokuvien kuvauksissa, kunhan niitä käytetään ”kunnioittavasti”. Koska yhteiskuntamme siis suhtautuu jo tietynlaisiin, tietyille ihmisille tärkeisiin asusteisiin näin kunnioittavasti, minun on erittäin vaikea nähdä, miksi toisenlaisiin, toisille ihmisille tärkeisiin asusteisiin ei voitaisi suhtautua samalla kohteliaisuudella.

Tämän sanon siltikin, vaikka itseäni ei juurikaan kiinnosta, miten ihmiset pukeutuvat: jos joku saa elämäänsä riemua vaikkapa ompelemalla takkinsa hihaan tai vaikka housujensa takapuoleen niinsanotun riemukaaren, niin niitä ja kymmeniä muita merkkejä saa tilattua täältä. Varmasti löytyy myös niitä saamelaisia, joita koko tämä keskustelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta selvästi on niin, että osalle tämä asia on tärkeä identiteettikysymys, ja siksi suosittelen muitakin kokeilemaan kohteliaisuutta ja solidaarisuutta, vaikka mikään laki ei tähän pakottaisikaan. Toisten huomioiminen on henkisesti palkitsevaa, ja voi olla niinkin, että joskus tulevaisuudessa juuri sinä tai joku läheisesi saattaa olla kohteliaisuuden tai solidaarisuuden tarpeessa.

PS. Teekkarilakkiakaan ei saa edes ostaa, ellei pysty esittämään todistusta diplomi-insinöörin tai arkkitehdin opinnoista. Tätäkään ei ole pidetty mitenkään kummallisena.

PPS. Palautteen perusteella tekstistä ei ilmene riittävän selvästi, etten nyt puhu alkuperäiskansojen ja muiden historiallisesti vähävaltaisten ryhmien representaatiosta mediassa. Tämä teksti käsittelee pukujen ja asusteiden käytön oikeutusta ja oikeuttamista, ei representaatiota mediassa ja sen yhteyttä yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin. Jälkimmäisestä aiheesta hyviä kirjoituksia ovat esim. nämä:

Ahvenjärvi, K. (2017). Kulttuurinen omiminen on vallankäyttöä. Politiikasta-verkkolehti, 29.6.2017.

Humalajoki, R. (2017). Alkuperäiskansat, kulttuurinen omiminen ja asuttajakolonismi. Antroblogi, 14.11.2017.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pirunnyrkki luonnollisessa muodossaan.

2 vastausta artikkeliin “Omien merkkien ja tunnuksien käytöstä

  1. Esim. täältä voit ostaa vaatteita, joissa on se atrain:
    https://www.amazon.com/Navy-SEAL-Team-Deluxe-Costume/dp/B008FU368K

    Aikuisillekin löytyy kaikenlaista ramboasustetta. En tiedä, että ketään olisi pahoinpidelty pyhäinpäivänä superkommandoksi pukeutumisesta.

    Lisäksi vaikkapa täältä saa noita pirunnyrkkisormuksia: https://www.amazon.com/Sterling-Silver-Puzzle-Ring-7BDS/dp/B00ACT0A9K

    Jos ovat liian tyyriitä, niin esim. Aliexpress toimittaa samanlaisia halvalla. Eivät ole mikään suomalaisten rauhanturvaajien erikoisuus. Vaikka täällä jotkut öyhöttäjät kiiruhtavatkin pahoinpitelemään toisten mielestä kivoja kihlasormuksia pitäviä.

    Noitten historia tiettävästi juontuu ainakin renesanssiajoille: http://historywedding.blogspot.fi/2015/09/gimmal-rings.html

    Se, miten suomalaiset rauhanturvaajat ovat omineet viattoman ja kauniin rakkausartefaktin/rihkaman itselleen ja uhkailevat väkivalloin omimiaan tunnuksia käyttäviä on väärin.

    Kuvassa Simo Salminen approprioi teekkarilakkia: https://babylon.naurunappula.com/screen/ec/0c/ec0c4f7d92063b09/0/1316005.jpg

    Ei tuota voi kovin kunnioittavana pitää, mutta semmoista se on. Olen myös nähnyt aika monta pilakuvaa yms, joissa teekkarilakki ei esiinny mitenkään kunniallisessa konteksissa.

    Minusta Yle teki hienosti siirtäessään sen lastensketsin Arkistoon. Arkisto on hyvä paikka nimenomaan siksi, että siellä kiistanalaista mediaa voidaan esittää kontekstissaan paremmin kuin tv-lähetyksissä tai Areenassa. Mutta ei pelkästään sen nojalla tässä sopassa voi puhtaita papereita saamelaisille antaa. Myös näillä moraalipaniikeilla ja vaatimuksilla erilaisista sensuureista ja soveliaisuudesta on myös oma laajempi historiallinen ja kulttuurinen kontekstinsa, johon päätöksen paheksujat tuntemuksiaan peilaavat. Päiviräsästelyn, rockmusiikkijaväkivaltaviihdepilaanuorison ja muiden kultivaatiomallien -kontekstissa tämä amerikkalaisten natiiviasukkaiden puolesta tapahtuva vallankäyttö näyttäytyy eri tavalla. Ja siellä on ihan oikeita, väkeviä pointteja, vaikka ne mieluusti omissa kärjistyksissään haluaisi sivuuttaa.

    Inkkariasut suomalaisessa lastenohjelmassa ovat ongelma nimenomaan laajemman ja historiallisen kontekstinsa puolesta. Ei pikku kakkosta luultavasti kukaan amerikkalainen alkuperäisasukas katso. Samoin ihmisten myötätunnon ja pelkojen hyväksikäytössä normittamiseen, sensurointiin ja vallankäyttöön on rumaa sen laajemman kontekstinsa ja historiansa takia. Ei siksi koska Yle päätyi nyt uudelleenjärjestämään verkkosivujaan.

    Kysyin myös ihan oikeaan inkkariheimoon kuuluvalta kaveriltani asiasta ja hän oli EVVK. Tämä on mahdollisesti laajin kyselyaineisto aihepiirissä, missä nimenomaan asianomaisilta on mitään kysytty.

    Tykkää

    1. Huomaapa, että missään kohdassa en hyväksynyt saati suositellut näitä tunnuksia kantavien mukilointia tai muunkaanlaista kurkutusta.

      Totesin vain, että meillä on symboleita joiden käyttämistä pidetään yleisesti ottaen vähän hoopona, jos ei ole kyseisiä tunnuksia ”oikeutettu” kantamaan. Tämä hoopona pitäminen kuuleman mukaan ulottuu pahimmassa tapauksessa joissain paikoissa mukilointiin saakka, mikä kertoo siitä, miten tärkeitä nuo symbolit joillekin ovat.

      Keskustelussa sotketaan jatkuvasti keskenään kaksi asiaa: onko jokin laillista ja onko jokin hyvä idea. Kaikkien näiden tunnusten, ja myös esimerkiksi saamenpuvun, käyttö on laillista ja niin pitääkin olla. Sellainen yhteiskunta, missä kaikki paheksuttava pitäisi erikseen lailla kieltää, olisi aika saatanan ankea. Mutta niin on myös sellainen yhteiskunta, jossa aivan kaikki mikä ei ole erikseen lailla kielletty, katsotaan kritiikin ulkopuolella olevaksi jumalalliseksi oikeudeksi, josta kukaan ei saa edes sanoa yhtään mitään.

      Itselleni on täysin EVVVK jos joku käyttää vaikka rauhanturvaajien tunnuksia, ja tuossa tarjosinkin ihan peräti linkin verkkokauppaan, mistä niitä saa ostaa. Mutta jos en olisi entinen rauhanturvaaja, niin saattaisin miettiä pari kertaa, haluanko ihan välttämättä käyttää esimerkiksi sormusta, joka aika monessa paikassa kuitenkin yhdistetään nimenomaan rauhanturvaajiin.

      Ja samalla tavalla miettisin muutamankin kerran, ennen kuin käyttäisin vaikka saamenasua. Nähdäkseni tässä ei ole kyse minkäänlaisesta sensuurista (kukaan ei ole vaatimassa minkäänlaista täyskieltoa mihinkään), vaan saamelaisten tapauksessa siitä, että aikaisemmin hiljennettyjä olisi ihan kohteliasta kuunnella.

      PS. nimenomaisesti en tässä ottanut kantaa kulttuuriseen representaatioon mediassa. Suosittelen lukemaan nuo PPS-kohdan alle linkkaamani artikkelit ja kommentoimaan sinne tästä kyseisestä aiheesta, minulla ei ole niihin mitään lisättävää.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s