Muistin virkistykseksi ja itseäni motivoidakseni ryhdyin pitämään kirjaa lukemistani kirjoista. Miniarvosteluja ja lukuvinkkejä kaipaaville luvassa on siis ainakin tämän vuoden ajan joka kuukausi jotakin!
1. Hemingway: 49 ensimmäistä kertomusta.
Ernest Hemingway ei ollut mitenkään miellyttävä ihminen, mutta kirjallisuuteen hänellä on ollut valtava vaikutus. Mielestäni H. on ollut aina parhaimmillaan lyhyissä tarinoissa, ja 49 ensimmäistä kertomusta on oiva kokoelma juurikin näitä. Jos nykyisin liki parodialta vaikuttavan machoäijäilyn metsästys- ja kalastuskuvastoineen ja viinankittaamisineen sietää, kannattaa lukea.
2. Harari: Homo Deus.
Historioitsija Yuval Hararin ensimmäinen menestyskirja Sapiens: Ihmisen lyhyt historia vaati tietysti jatko-osan, jossa tällä kertaa katsotaan ihmisen tulevaisuuteen ja povataan, että Homo Sapiens muuttaa itsensä liki jumalalliset voimat (meidän näkökulmastamme, tietysti) omaavaksi ihmisjumalaksi, Homo Deus. Harari kirjoittaa hyvin ja kirja herättää monenlaisia ajatuksia, joten siinä mielessä kyseessä on onnistunut teos. En kuitenkaan ole aivan samaa mieltä monestakaan kirjassa esitetystä väitteestä, ja erityisesti pidän ongelmallisena (ja myös jonkin verran heikosti perusteltuna) Hararin tyyliä legitimoida diktatuurit ja autoritaarisuus väittämällä, että yksittäisen ihmisen jakamatonta ihmisarvoa ei voi pohjimmiltaan perustella muuten kuin uskonnolla. Tämä väite häiritsi jo Sapiens-kirjassa, tällä kertaa se on entistä näkyvämpi. (Oman vasta-argumenttini voi lukea täältä.) Kaiken kaikkiaan heikompi teos kuin Sapiens, mutta ihan luettava tiivistys mm. posthumanistisesta ajattelusta.
3. Botsman (2017): Who can you trust?
Kirja luottamuksesta ja sen rakentumisesta nykyaikana; erittäin mielenkiintoinen, jos luottamus sattuu syystä tai toisesta kiinnostamaan. Kun itse tutkin luottamusverkostojen ja uusien luottamusteknologioiden kuten lohkoketjujen vaikutuksia, niin tämä oli pakko lukea. Botsmanin keskeinen väite on, että nykyajan nimeäminen luottamuspulan ajaksi on epätarkka kuvaus: luotamme edelleen ihmisiin, jopa siinä määrin että suostumme menemään ventovieraiden kyytiin tai yöpymään ventovieraiden asunnoissa, mutta emme vain luota enää aikaisemmin luotettuihin instituutioihin siinä määrin kuin aikaisemmin.
Kirjassa on myös hyvä malli luottamuksen rakentamisesta ja siitä, miten ihmiset saadaan tekemään “luottamushyppy” eli luottamaan johonkin uuteen, tuntemattomaan asiaan: ensin täytyy saada ihmiset luottamaan ideaan (esim. yöpyminen vieraiden kotona á la AirBnB); sen jälkeen on rakennettava luottamus alustaan (esim. nettisivuun); ja viimeiseksi ihmiset on saatava luottamaan toiseen yksilöön (esimerkiksi siihen henkilöön, jolta sitten saa avaimet asuntoon). Yksi kirjan tärkeimpiä opetuksia on se, että luottamuspalveluiden rakentaminen on paljon muutakin kuin pelkän tietokannan tarjoamista: esimerkiksi AirBnB tekee kulissien takana valtavasti töitä tehdäkseen käyttökokemuksesta niin luottamusta herättävän kuin mahdollista. Yksi iso osa tätä on asiakaspalvelu, jota tarvitaan erityisesti silloin, kun jokin asia menee pieleen.
Kirjan perusteella voikin ennustaa, että näille alustapalveluille vaihtoehtoja ja kilpailua tarjoavat hajautetut alustat kuten Arcade City ja slock.it tulevat olemaan vaikeuksissa, jolleivat ne rakenna samanlaista infrastruktuuria luottamuksen rakentamiseksi mitä olemassaolevilla alustapalveluilla on jo. Tämä on kylmä suihku itsekin esittämälleni arviolle, että lohkoketjuteknologia voisi haastaa keskitetyt luottamustietokannat kuten juuri AirBnB:n ja Uberin. Kannattaa lukea koko kirja, jos työskentelee joidenkin tämänkaltaisten palvelujen parissa, tai ylipäätään nettipalveluiden kimpussa.
4. Jansson (2007): Otteita kumouksellisista kokouksista.
Nuorena taistolaisissa mukana olleen “muistelmat” – vaikea sanoa, miten paljon kuvauksessa on mukana fiktiota, miten paljon faktaa. Kuitenkin uskottava ja hyvin kirjoitettu kuvaus nuorisosta “ääriliikkeen” pauloissa; toimii mainiona vastalääkkeenä kaikenlaisille huuruisille salaliittoteorioille taistolaisista. Kuten yleensä, ääriliikkeisiin ajaudutaan varsin tavanomaisista syistä, ja toiminta itsessään on varsin kesyä.
5. Uschanov (2012): Miksi Suomi on Suomi?
Aivan loistava, ajatuksia herättävä essee suomalaisuudesta ja suomalaisuuden erityispiirteistä. Täynnänsä mielenkiintoisia yksityiskohtia ja asioita, joita ei ole tullut pahemmin ajatelleeksi – ehdottoman suositeltavaa luettavaa.
6. Lappalainen (2014): Pohjolan leijona.
Tieto-Finlandialla 2014 palkittu historiateos kuningas Kustaa II Aadolfista ja Suomesta hänen aikanaan. Virkistävää vaihtelua, koska ei keskity taisteluihin vaan yhteiskuntaan; monen yhteiskunnallisen instituutiomme perusta on nimenomaan 1620-luvulla tehdyissä uudistuksissa. Hyvin kirjoitettu ja hyvin luettava.
7. Jackson (2006): PayPal Wars.
Sisäpiiriläisen kuvaus PayPal-yrityksen alkuajoista, päättyen yrityksen myyntiin eBaylle. Netin rahaliikenteestä, startup-yrityksistä ja -historiasta kiinnostuneille mielenkiintoinen; kirjoitettu vähän turhankin jännärin tavoin, jossain vaiheessa alkoi rasittaa, miten jokainen luku päättyi tyylillä “ja sitten tapahtui jotain vielä pahempaa.”
Kirjoituksia 