Jos haluamme lieventää edessä olevaa rysähdystä, meidän tulee ensin ymmärtää, missä menemme. Seuraavassa esitän kirjallisesti parhaan ymmärrykseni mukaisen tilannekuvan ja analyysin sivilisaatiomme tulevaisuuteen keskeisesti vaikuttavista trendeistä. Tilannekuva on oleellisesti ottaen sama, mitä olen pyydettäessä esittänyt esimerkiksi poliitikoille ja talouselämän päättäjille.
Analyysini perustuu 14 vuoden aikana keräämääni asiantuntijatietoon (tekstissä linkit mahdollisuuksien mukaan julkisiin yhteenvetoihin muutamista keskeisistä ja melko tuoreista lähteistä), mutta teksti on luonnollisesti omaa tulkintaani. Toivotan kritiikin tervetulleeksi, enkä toivo mitään muuta niin paljon kuin sitä, että joku osoittaisi minun olevan väärässä. Huomautan kuitenkin, että vaikka yritän pitää analyysin jokseenkin luettavan mittaisena ja siksi käsittelen ilmiöitä vain yhteenvedon omaisesti, tämä ei tarkoita, etten olisi pohtinut esimerkiksi omaa näkemystäni haastavia todisteita.
Yhteenveto: kapitalismi on voittamassa
Kapitalismi on viimein voittamassa käymänsä valloitussodan ainoaa elossapitojärjestelmäämme vastaan. Niinsanottujen sosialististen maiden valtiokapitalismi romahti tehottomuuteensa, mutta luonnonvarat ja yhteiskunnat tehokkaammin loppuun käyttävä hajautettu kapitalismi elää vielä huippukauttaan, kunnes päätösvallan keskittyminen harvemmille päätöksentekijöille yhdistettynä kriisien monimutkaistumiseen ja väistämättömään kärjistymiseen aiheuttaa ennen pitkää systeemisen romahduksen. (Puhun valtiokapitalismista, koska myös kommunistimaiden talousjärjestelmän keskeinen tavoite oli käytännössä pääomien kasaaminen.)
Viimeisen 30-40 vuoden kehityksen seurauksena on ollut yhteiskunnallisen vallankäytön painopisteen siirtyminen poliittisilta päättäjiltä, osassa maailmaa demokraattisesti valituilta sellaisilta, enenevässä määrin talouselämän päättäjille. Tasaisesti lisääntynyt markkinaehtoistuminen, globalisaation kansainvälisille suuryrityksille antama lisääntynyt valta kiristää kansallisvaltioita, ja sosioekonomisen järjestelmämme hoitamaton riippuvuus talouskasvusta yhteiskunnallisten jakolinjojen laastarina ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä ovat tehneet käytännössä mahdottomaksi harjoittaa mitään muuta kuin nykyisin nähtyä talousliberaalia politiikkaa. (Kts. esim. kirjoitukseni talouspolitiikan rautahäkistä.)
Tulojen ja erityisesti varallisuuden jakautumisen ollessa merkittävästi ja lähes kaikkialla edelleen kasvavissa määrin eriarvoista, talouskasvun jatkaminen näissä oloissa tulee edelleen vahvistamaan vallitsevia valtarakenteita ja keskittämään valtaa entistä harvemmille. Samalla talouskasvun jatkaminen helpoimmin hyödynnettävien luonnonvarojen tultua käytetyksi tarkoittaa ihmisen vaikutuksen ulottamista kiihtyvällä vauhdilla yhä laajemmalle alueelle ja yhä herkempiin ekosysteemeihin. Samaan aikaan eriarvoisuus ja yhä useammalle yhä ilmeisemmäksi käyvä pelko tutun ja turvallisen järjestelmän tulevaisuudesta lietsovat esimerkiksi ääriliikkeitä ympäri maailman. Merkittävän korjausliikkeen aloittaminen saati siinä onnistuminen ennen kuin järjestelmä ajautuu vakaviin ongelmiin on epätodennäköistä.
Kriisin tarkan ajankohdan ja tarkkojen mekanismien ennustaminen on mahdotonta järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi. On kuitenkin täysin kiistämätöntä, että järjestelmämme on kestämättömällä pohjalla, eikä tarvittavia muutoksia ole edes aloitettu. Siksi on syytä uskoa järjestelmän ajautuvan vakaviin ongelmiin seuraavan 10-100 vuoden kuluessa. Historiallisten esimerkkien ja monimutkaisten järjestelmien dynamiikasta mm. mallintamalla saatavan tiedon valossa on syytä olettaa, että kyseessä tulee olemaan ns. ”järjestelmäonnettomuus” tai Perrowin (1984) termein ”normaalionnettomuus”, toisin sanoen, useiden vikojen odottamaton interaktio (liian) monimutkaisessa järjestelmässä. Mikään yksittäinen ongelma ei todennäköisesti tule aiheuttamaan järjestelmän romahdusta, eikä romahdus tule olemaan nopea; sen sijaan yhdistelmä jatkuvasti kasvavia vaikeuksia ylläpitää järjestelmää, odottamattomia yllätyksiä, luonnonkatastrofeja, poliittisia ongelmia, huonoa tilannekuvaa ja huonoa johtamista tulee pitkällä aikavälillä aiheuttamaan ihmiskunnan elinolosuhteiden heikkenemisen hyvin samaan tapaan kuin onnettomien sattumusten yhdistelmä aiheuttaa lento-onnettomuuden. Systeemisen kriisin mahdollisuutta pidetään tutkijapiireissä merkittävänä uhkana (Laybourn-Langton ym. 2019).
Heikkeneminen tulee olemaan epätasa-arvoista sekä alueellisesti että alueiden sisällä: köyhät tulevat kärsimään eniten, ja joillain alueilla elämisen edellytykset voivat ainakin väliaikaisesti jopa parantua samaan aikaan kun ne heikkenevät toisaalla. Tämä kehitys on todennäköisesti jo nyt käynnissä ja nähtävissä: hyvä esimerkki on länsimaissa jatkuva talouskasvu samaan aikaan kun päiväntasaajan seudun köyhissä maissa asfaltti sulaa kesäisin. Globaalissa maailmassa mikään maailmankolkka ei kuitenkaan voi eristäytyä täydellisesti etäisiltäkään ongelmilta. Hyvä esimerkki tästä saatiin, kun Suomessa havaittiin koronavirustapaus hyvin pian sen jälkeen kun epidemia alkoi Kiinassa.
Järjestelmäonnettomuuden välttämiseksi vaaditut toimenpiteet olisi pitänyt aloittaa viimeistään n. 20 vuotta sitten. Nyt vaaditut toimenpiteet ovat mittaluokaltaan liian suuria, jotta niiden toteutuminen olisi vallitsevassa valtarakenteessa todennäköistä. Mitä todennäköisimmin rysähdystä on liian myöhäistä estää täysin, mutta sen vakavuuteen on mahdollista vielä vaikuttaa.
Ympäristö: elossapitojärjestelmämme on kuolemassa
Ihminen vaikuttaa tällä hetkellä yli 80 prosenttiin Maapallon maapinta-alasta, ja yksin viimeisen 50 vuoden aikana ihmistoiminta on häirinnyt noin 60 prosenttia elossapitojärjestelmämme ns. ekosysteemipalveluista (YK 2012). Maapallon primäärituotannosta, kasvien tuottamasta fytobiomassasta, ihminen käyttää eri tarkoituksiinsa jo 20-25 %. (Smil 2017). Maapallon fytomassa on vähentynyt vuoden 5000 eaa. noin 1000 gigatonnista hiiltä liki puoleen, noin 550 gigatonniin; todennäköinen syy on ihmisen toimeliaisuuden ja ihmispopulaation kasvu (Smil 2017). Niin eläimien kuin hyönteistenkin lajirunsaus ja populaatiot ovat huvenneet radikaalisti. Sukupuuttonopeus on nyt 100-1000 kertaa historiallista keskiarvoa suurempi. Vaikka historiallinen data on epätarkkaa, on syytä epäillä, että jäljellä on enintään neljännes esiteollisella ajalla vallinneesta lukumääräisestä runsaudesta (New York Times, 2018). Muutos pahempaan on selvästi nopeutunut viimeisen 20 vuoden aikana. Ekosysteemien köyhtyminen, pilkkoutuminen ja tuhoutuminen lisäävät koko ajan riskiä siitä, että asiaa tuntemattoman silmin terveeltäkin näyttävät ekosysteemit ajautuvat peruuttamattomaan ”sukupuuttoketjureaktioon” (Säterberg ym. 2013). Todennäköisyys, että jotkin näistä ekosysteemeistä ovat kriittisen tärkeitä esimerkiksi suuren ihmisjoukon ravinnonsaannille tai elinkeinolle, kasvaa koko ajan. Monimuotoisuuden kato hälyttävällä nopeudella on tosiasia myös Suomessa, ja indikaattorilajien tilanne antaa syytä pelätä, että myös ekosysteemien romahdus on täysin mahdollinen kehityskulku (Kauppinen, 2019).
Samaan aikaan ihmistoiminta on lisännyt kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä niin, että nyt nähtävissä olevalla kehityksellä planeetan keskilämpötila tulee nousemaan tällä vuosisadalla noin 3 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Yksistään lämpenemisen vaikutukset Maapallon kykyyn ylläpitää 10-12 miljardin ihmisen yhteiskuntaa ovat sanalla sanoen hirvittäviä: ilmaston muutosnopeus yksinkertaisesti ylittää ekosysteemien kyvyn sopeutua.
Kun lämpeneminen yhdistyy muihin ihmistoiminnan aiheuttamiin ekosysteemikriiseihin ja hupenevaan luonnontilaan jätettyyn maa-alaan, seurauksiltaan vakavia, globaaleja heijastevaikutuksia aiheuttavia, inhimillisessä mittakaavassa peruuttamattomia ekologisia romahduksia on pidettävä todennäköisinä. Lämpenemisen ja elonkirjon kadon lisäksi lähiaikoina tulee vähintään paikallisesti akuuteiksi mm. typpi- ja fosforikierron häiriöt, ja erilaisten kemikaalien yhteisaltistuksen terveys- ja ympäristövaikutukset voivat aiheuttaa vielä hyvinkin ikäviä yllätyksiä.
Hyvänä uutisena, kaikkein pahin lämpenemisskenaario, mahdollisesti jopa 5 asteen lämpenemisen tuottava RCP8.5, voidaan todennäköisesti sulkea pois laskuista – ellei esimerkiksi ilmaston herkkyys hiilidioksidipäästöille osoittaudu nykyisin arvioitua korkeammaksi, tai muita ikäviä yllätyksiä tapahdu.
Talous: kuolleen hevosen piiskaamista
Taloudellisen toimeliaisuuden jatkuva kiihtyminen on tärkein syy ekosysteemituhoihin. Ihmisten toimeliaisuuden vaatima raaka-aineiden ja energian kulutus ylitti planeetan kestävät rajat jo noin vuonna 1981. Maailma on siis ”vaurastunut” ympäristövelaksi viimeiset 40 vuotta, sen sijaan että olisimme opetelleet elämään luonnonperintömme koroilla. Maksun aika koittaa kuitenkin varmuudella ennemmin tai myöhemmin.
Merkittävä osa nykyisistä työpaikoista todennäköisesti tuhoaa enemmän yhteisvaurautta kuin luo sitä. Talouden kirjanpito on kuitenkin perustavanlaatuisesti harhainen, sillä esimerkiksi ympäristölle (ja useimmiten myös muille ihmisille) aiheutuvia ns. ulkoiskustannuksia ei käytännössä koskaan huomioida likimainkaan täyteen arvoonsa. Hintasignaalin ollessa talousjärjestelmän keskeinen ohjaussignaali, rankasti vääristynyt hintasignaali tulee väistämättä johtamaan huonoihin ja lyhytnäköisiin valintoihin. Tilanne olisi teoriassa mahdollista korjata esimerkiksi haittaveroilla, mutta mitään merkkejä riittävän tiukkojen haittaverojen ja nyt tarvittavien absoluuttisten ympäristön kulutuksen rajojen asettamisesta riittävän nopealla aikataululla ei ole näköpiirissä: tarvittavien rajojen asettaminen köyhdyttäisi järjestelmän nykytilasta eniten hyötyviä superrikkaita ja sattuisi siihen keskiluokkaan, joka on rakentanut elämänsä olettaen – virheellisesti – järjestelmän olevan vakaalla pohjalla.
Onkin epätodennäköistä, että riittävän suuria haittaveroja saadaan aikaan riittävän ajoissa. Vielä epätodennäköisempää on, että haittaveroilla kyettäisiin ohjaamaan talousjärjestelmän toimintaa pitkällä tähtäimellä teknologian voiman kehittyessä jatkuvasti. Kyseessä on klassinen säätöteorian ongelma: säädössä, eli haittaverojen asettamisessa, on väistämättä viiveitä, ja kun sekä järjestelmän turvallinen tila toimia hupenee ihmistoiminnan jatkaessa elossapitojärjestelmämme tuhoamista, ja työkalujemme voima (ts. kyky tehdä niin hyvää kuin pahaa aikayksikköä kohden) kasvaa, lopputulos tulee olemaan rajojen ylittäminen ja siitä seuraava romahdus. Tällä hetkellä säädön viive ongelman havaitsemisesta tarvittaviin haittaveroihin on ainakin 30 vuotta, todennäköisemmin 50 vuotta tai enemmän. (Esim. ilmastonmuutoksen suhteen tarvittavaa säätöä ei ole vieläkään tehty, eikä sitä näköjään saada aikaankaan.) Tämä tekee turvallisella alueella pysymisen käytännössä mahdottomaksi, ellei tekniikan kehitystä pysäytetä ja kelloa käännetä takaisin, tai säätöä tehdä muuten kuin nyt kokeilluilla menetelmillä.
Näissä olosuhteissa kysymys loputtoman talouskasvun mahdollisuuksista on lähinnä akateeminen. Vaikka vain vähän kulutusta lisäävä talouskasvu onkin jossain määrin mahdollista esimerkiksi tuotteiden laadun parantuessa ja palvelujen lisääntymisen myötä (joskaan jälkimmäiset eivät todellakaan ole ”aineetonta” taloutta, ja on hyviä syitä epäillä, että useimpien tuotteiden funktionaalisessa laadussa on saavutettavissa rajat, jonka jälkeen laadun parantuminen ei juurikaan lisää hyvinvointia), lähes kaikki ”kehittyneet” yhteiskunnat ovat ylittäneet kestävän toimeliaisuuden rajat jo aikaa sitten. Ei ole olemassa mitään historiallista, empiiristä, tai teoreettista syytä olettaa, että vaikutuksiltaan vähäinen ”aineeton” (todellisuudessa ”vähäaineinen”) talouskasvu kykenisi korvaamaan niin nopeasti niin paljon aineellista taloutta, että se mahdollistaisi ”kestävän” talouskasvun keskeytyksettömän jatkumisen. Yksikään teollisuusvaltio ei myöskään näytä mitään merkkejä mistään määrätietoisesta pyrkimyksestä rajoittaa talouskasvu vain ”aineettomaan” talouteen tai ylipäätään ympäristövahinkojen määrän vähentämisestä, pikemminkin päinvastoin: esimerkiksi Suomessa pyritään enemmänkin heikentämään talouden materiaalitehokkuutta esimerkiksi lisäämällä kaivostoimintaa ja rakentamalla sellutehtaita. Teoreettinen pohdinta loputtoman talouskasvun teoreettisesta mahdollisuudesta ja retoriikan keskittyminen talouden suhteelliseen tehokkuuteen vahinkojen absoluuttisen määrän sijaan onkin käytännössä lähinnä viivytyksen ja (itse)denialismin taktiikka.
Teknologiasta ei ole syytä odottaa ihmelääkkeitä, ja tekniikkaa ratkaisuksi huutavat eivät suoraan sanottuna ymmärrä, mistä puhuvat. Parhaassakin tapauksessa uuden teknologian tie laboratoriosta edes tilastoissa juuri ja juuri näkyväksi vie vuosikymmenen; usein tie on tätä kivisempi. Vaikka vähemmän likaisten teknologioiden kehittämistä pitääkin jatkaa, niihin luottaminen on vastuutonta, ja mitä todennäköisimmin lähinnä vaikeuttaa rysähdyksen hillintää. (Kts. esim. kirjoitukseni teknologian ja politiikan rooleista.)
Nykyinen talousjärjestelmä on tuottanut historiallisen paljon hyvinvointia, historiallisen kovalla hinnalla. Sen toiminnan jatkaminen tulee kuitenkin tuhoamaan yleistä hyvinvointia kiihtyvällä nopeudella, vaikka yksilöt voivatkin rikastua vielä kauan – aivan kuten kuolleen eläimen raato voi elättää jonkin aikaa hyvinkin menestyviä eläinyksilöitä. Eriarvoisen varallisuuden jaon olosuhteissa menestyneiden ja sitä kautta eriarvoisuuden normaaliksi tai peräti tavoiteltavaksi olotilaksi sisäistäneiden yksilöiden itselleen keräämä taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen valta, ja järjestelmän korjaamiseksi vaadittavien muutosten jatkuvasti kasvava koko, tekevät tarvittavista korjausliikkeistä epätodennäköisiä.
Kun nykyistä järjestelmäämme vastaavien järjestelmien dynamiikkaa tutkitaan esimerkiksi simulaatioiden avulla, nähdään nopeasti, että tarkoista parametreistä riippumatta, järjestelmät noudattavat yhtä neljästä perusdynamiikasta.
Dynamiikka 1, jatkuva kasvu, vaatisi käytännössä resurssien määrän kasvamista jatkuvasti. Vaikka teknologinen taitomme mahdollistaisikin lähitulevaisuudessa esimerkiksi asteroidien louhinnan, olemme vielä äärimmäisen kaukana taidosta rakentaa uusia ekosysteemejä. Tällä hetkellä keskeinen järjestelmäämme uhkaava rajoite ei olekaan raaka-aineiden vaan nimenomaan ekosysteemien – niinsanottujen ”nielujen” – puute. Siksi dynamiikka 1 voidaan sulkea pois laskuista.
Dynamiikka 2, asymptoottinen kasvu (ensin kiihtyvä, sitten rajaa kohden hidastuva) olisi ollut optimaalinen kasvupolku, mutta meillä ei ollut malttia noudattaa sitä. Käytännössä kaikki kehittyneet maat ovat jo kaukana kestävyysrajojen väärällä puolen, joten dynamiikka 2 voidaan sulkea pois laskuista.
Dynamiikassa 3 järjestelmä ylittää kestävät rajat, tekee korjausliikkeen, ja jää oskilloimaan kestävän rajan tuntumaan. Jos tämä aiheuttaa esim. luonnontuhoja, syntyy pitkällä tähtäimellä laskeva trendi. Tämä on jäljellä olevista dynamiikoista vähiten huono, sallien jonkinlaisen hyvinvoinnin jatkumisen ainakin jonkin aikaa. Ikävä kyllä todennäköinen poliittinen vastaus korjausliikkeeseen on fasismin nousu.
Dynamiikka 4 syntyy, kun järjestelmä ylittää rajat liian räikeästi, eikä kykene tekemään korjausliikettä edes romahduksen oloissa. Esimerkiksi äärioikeiston nousu päättäviin asemiin lisää tämän dynamiikan todennäköisyyttä, kun faktapohjainen päätöksenteko vaikeutuu entisestään. Kuvan kaltainen romahdusdynamiikka on ekosysteemeissä erittäin usein nähtyä käyttäytymistä, eikä meillä toistaiseksi ole mitään varsinaista näyttöä siitä, että ihmiskunta kokonaisuutena olisi hiivaa paremmin kykenevä sääntelemään omaa käyttäytymistään.
Kuten todettua, dynamiikat ovat samanlaisia, vaikka parametreja muutettaisiin tuntuvasti. Esimerkiksi resurssien määrän kaksinkertaistaminen (tai vaikutusten puolittaminen) tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että samaan tulokseen päädytään hieman myöhemmin. Miten paljon myöhemmin? Jos esimerkiksi kulutuksen vuosikasvu on 2 prosenttia, mikä on hieman alle historiallisen kehityksen, resurssien määrän kaksinkertaistaminen tai vaikutusten puolittaminen toisi noin 35 vuotta lisäaikaa muuttaa järjestelmää. Tämä ei ole mielipide, vaan aritmetiikkaa.
Muutoksia vaikeuttaa myös se, että tarvittavien rajoitteiden asettaminen lukitsisi paikalleen nyt vallitsevan sosioekonomisen tilanteen: voittajat jäisivät voittajiksi, häviäjät häviäjiksi, ja kasvavassa määrin näennäinen mutta vielä toisinaan realistinen mahdollisuus parantaa syntymässä saatua asemaa häviäisi lähes kokonaan. Tilanteen korjaaminen vaatisi vaurauden tasa-arvoisempaa jakoa, mutta tämä on epätodennäköistä ilman vallankumousta. Samalla globaali ja valtioiden sisäinen eriarvoisuus vaikuttavat, ympäristötuhojen ohella, esimerkiksi muuttoliikkeisiin, juurettomuuteen, turvattomuuteen ja muihin huoliin, joista ääriliikkeiden suosio kumpuaa.
Lisäys 20.2.20: Väännän vielä rautalangasta, että sivilisaatiomme nykymenolla todennäköisesti rysähdykseen tai jopa romahdukseen ajava kestävyyskriisi on ilmastokriisiä laajempi ja systeemisempi ongelma. Ilmastokriisin ratkaiseminen olisi hyvä alku, mutta ei riittäisi: aivan kuten matopelissä, yhden uhan väistäminen turvallisen liikkumatilan jatkuvasti huvetessa tarkoittaa vain sitä, että jokin seuraavista rajoista tulisi vastaan viimeistään muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Kun aikamme keskeinen ongelma on se, miten saada asetettua riittävän tiukat ja pitävät rajat ympäristön kuluttamiselle, hajautetun kapitalismin suurimpiin etuihin kuuluva ilmiömäinen kyky kiertää ja rikkoa teknologian, ympäristön ja yhteiskunnan rajoja rahan metsästyksessään alkaa olla paljon enemmän kirous kuin siunaus. Osa kapitalismin nomenklatuurasta ymmärtää jo ilmastokriisin vakavuuden, mutta vain aniharva ”talousviisas” on ymmärtänyt, että kestävyyskriisi ei ole vain ilmastokriisiä, eikä ymmärrä, miten systeemisestä ongelmasta on kysymys.
Politiikka: äärioikeiston umpikuja
Viimeisen 40 vuoden aikana kaikissa läntisissä teollisuusmaissa on toistunut kehitys, missä politiikan rooli yhteisistä asioista päätettäessä on vähentynyt, samalla kun talouden päättäjien rooli on kasvanut. Tämä vallan luovuttaminen politiikalta etupäässä rikkaimmille on tapahtunut useista syistä, joista mainittakoon mm. globalisaation kansainvälisille yrityksille antama mahdollisuus kiristää kansallisvaltioita esimerkiksi työpaikkojen menetyksillä ja ideologinen voitonhuuma hajautetun yksityiskapitalismin voitettua keskitetyn valtiokapitalismin 1990-luvun alussa (luovutusvoitolla, jälkimmäisen romahdettua mm. kirjanpitonsa harhaisuuden ja keskittyneen päätöksenteon jäykkyyksien vuoksi).
Vaikka vallitseva järjestelmä onkin tuottanut – ympäristövelaksi – merkittävän määrän hyvinvointia, nämä hyödyt ja haitat ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti. Ihmisille, joille on kenties jopa biologisista syistä luontaista arvostaa turvallisuutta hetkellistä vaurautta enemmän ja tasa-arvoisuutta eriarvoisuutta enemmän, yhteiskuntien jatkuva jakaantuminen voittajiin ja voitettuihin on tarkoittanut perustavanlaatuisen yhteiskuntasopimuksen rikkomista. Kunnollisuus ja työn tekeminen sovitusti eivät ole olleet enää pitkään aikaan minkäänlainen tae edes työpaikasta, saati elintasosta. Kasvottomien ”markkinavoimien” heitellessä ja epävarmuuden kasvaessa on ymmärrettävää, vaikkei hyväksyttävää, että epävarmuuden ja pelon tunteet kanavoituvat esimerkiksi äärioikeiston kannatukseen. Maailma on todellakin muuttumassa kiihtyvällä nopeudella, ja on luonnollista, että tältä muutokselta haluaa suojautua – vaikka se ei olisi mahdollista. Tässä tilanteessa houkutus uskoa niitä, jotka vakuuttavat kaiken järjestyvän parhain päin jos vain ”vihervasemmistolaiset” saadaan ulos politiikasta tai vääränväriset ulos maasta, on suuri.
Järjestelmän voittajien, kuten kaltaiseni toistaiseksi turvatussa asemassa olevan akateemisen työläisen, esimerkiksi keskiluokan elintapoihin kohdistama arvostelu näyttää tässä tilanteessa helposti ilkeämieliseltä ja kohtuuttomalta kiusaamiselta. Keskiluokka on lähtökohtaisesti rakentanut elämänsä sille oletukselle, että vallitseva järjestelmä on, mahdollisista ongelmistaan huolimatta, pohjimmiltaan terve, ja sääntöjen noudattamisesta palkitaan ennen pitkää. Kasvava näyttö siitä, että järjestelmä on syvästi laho ja homeessa, ja että esimerkiksi töissä käynti lähinnä kaivaa kuoppaa syvemmäksi, on helpompi kieltää. Kuten esimerkiksi ilmastoviestintää tutkittaessa on havaittu, ongelma ei ole tiedon puute, vaan se, että tietoon uskominen vaatisi omien arvojen ja identiteetin vakavaa uudelleenarviointia.
Lisäys 22.2.20: Ainoa keksimäni turvallinen tie ulos kestävyyskriisistä kulkee arvojen ja asenteiden muutosten kautta. Maatalouden kehittymisen myötä syntyneissä arvoissa ja asenteissa maailma nähdään hierarkiana, jossa vahvemmilla on lähtökohtaisesti oikeus käyttää valtaa heikompiin: ihmisillä luontoon, rikkailla köyhempiin, miehillä naisiin, valkoisilla tummaihoisiin. Nämä hierarkkiset arvot eivät ole luonnonlakeja. Parhaan tiedon valossa ne ovat maatalouden ja erityisesti tuotantovälineiden kuten vetoeläinten yksityisomistuksen synnyttämän eriarvoisuuden ja vallan kasautumisen tuotteita. Hierarkia ja eriarvoisuus ovat aina olleet ristiriidassa monien ihmisen evoluution suosimien arvojen, kuten altruismin ja metsästäjä-keräilijäyhteisöissä edelleen, hyvistä syistä, pääasiallisena normina vallitsevan ”raivoisan egalitarismin” kanssa. (Uskon, että tämä sovittamaton ristiriita maailmamme ja evolutiivisen historiamme välillä on vaikuttavana tekijänä monissa ellei lähes kaikissa ”sopeutumisvaikeuksissa” ja mielenterveyden ongelmissa. Opetamme edelleen lapsillemme reiluutta, jakamista ja tasavertaisuutta – mutta maailma on kaikkea muuta.)
Kestävä yhteiskunta edellyttää joko työkalujemme voiman ja toimintavapautemme radikaalia rajoittamista nykyiseen verrattuna, tai sitten asennemuutosta, jonka seurauksena esimerkiksi luonnon alistaminen ihmisen hyväksi ei ole enää oletusarvo ja luonnonsuojelu poikkeus. Pidän jälkimmäistä parempana ja kestävämpänä kehityskulkuna, ja uskon, että hierarkioiden kyseenalaistaminen lisää muutenkin ihmisten vapauksia olla sitä mitä he haluavat olla. Tasavertaisuus onkin maailman radikaalein idea: jos sen ottaa vakavasti ja johdonmukaisesti, joutuu väkisinkin pohtimaan paitsi sitä, mikä oikeutus rikkaisiin maihin syntyneillä on niin suureen osuuteen luonnonvaroista, myös sitä, mikä on ylipäätään ihmisen oikeutus suhtautua luontoon lähtökohtaisesti materiaalivarastona. Voikin sanoa, että tasavertaisuuden edistäminen ja sen ideaalien ylläpito ovat mitä suurimmassa määrin kestävän yhteiskunnan rakentamista. (Kiitos Juhana Harjulle tämän pohdinnan kirvoittaneesta kommentista. Tulen käsittelemään aihetta jatkossa enemmänkin.)
Äärioikeiston nousuun johtaneet ilmiöt eivät katoa itsestään. Maailma on entistä globaalimpi, ja ihmisiä lietsotaan yhä kuumeisempaan hyperkilpailuun toisiaan vastaan esimerkiksi uhkailemalla työpaikkojen menetyksellä jos ”kilpailukyky” ei parane riittävästi. Hyperkilpailu tekee ihmiset entistä enemmän riippuvaisiksi järjestelmästä, samalla kun se jakaa vaurautta entistä harvemmille ja tekee käytännössä mahdottomaksi yritykset rajoittaa merkittävästi taloudellisen toimeliaisuuden aiheuttamia ympäristövahinkoja. Eriarvoisuus ja ympäristötuhot aiheuttavat esimerkiksi muuttoliikkeitä, lisäten juurettomuutta, turvattomuutta ja äärioikeiston kannatusta kasvattavaa pelkoa tutun maailman liian nopeasta muuttumisesta. Valtaan päästyään äärioikeistolaiset hallitsijat eivät tee asioiden korjaamiseksi mitään: vaikka heillä olisi ideologiaansa sopivia työkaluja, mitä heillä ei ole, heillä ei ole mitään insentiiviä vaarantaa hallintonsa oikeutusta. Äärioikeiston ainoa lääke onkin sulkea silmät tutkimukselta ja kiihdyttää elintason ostamista ympäristövelaksi, ja syyttää ja rangaista väistämättömistä ja lisääntyvistä ongelmista yhteiskunnan heikompia jäseniä. Tämä lietsoo entisestään hyperkilpailua, kun pelko putoamisesta huonompiosaiseksi kasvaa.
Lisäys 5.3.20: Avaan hiukan, mitä tarkoitan sanoessani, ettei äärioikeistolla, tai monilla muillakaan oikeiston poliitikoilla, ole kunnollisia kannustimia korjata maailman suuria ongelmia. Tämä johtuu siitä, että oikeiston ideologian kulmakivenä on jo kauan ollut veronmaksuhaluttomuudesta l. itsekkyydestä juontuva ajatus siitä, että valtio ei osaa tehdä mitään oikein, joten sivilisaation pääsylippunakin tunnetun verotuksen vähentäminen onkin itse asiassa hyvä asia. Niinpä valtion kasvava epäonnistuminen kansalaistensa hyvinvoinnin suojelussa on oikeistolle ja etenkin äärioikeistolle win-win-tilanne: se todistaa oikeiston ideologian oikeaksi ja nakertaa veronmaksuhalukkuutta, samalla kun se saa yhä useamman aivan oikeutetusti vihaiseksi. Tämä viha on vain liian helppo kanavoida vähemmistöihin ja sitä kautta äärioikeiston kannatukseksi. Tämäkin ilmiö, kuten moni muu epäilemättä Eduskunnassakin tulevaisuudessa kuuluva kapitalismin kuolonkorina, näkyy pitkälle kehittyneenä Yhdysvaltojen republikaanien toiminnassa; suosittelen ennustamista yrittäviä seuraamaan tarkasti, mitä tuossa maassa tapahtuu.
Suomessa on luultavaa, että entistä rasistisempi ja räikeämmin äärioikeistolainen Perussuomalaiset jää puoluekentän suureksi puolueeksi ja todennäköisesti pääsee jossain vaiheessa pääministeripuolueeksi. Puolueen edustajiin kuuluu mitä todennäköisimmin vieraiden valtojen tiedustelupalveluiden vaikutuksen alaisia henkilöitä, ja sen politiikka on faktisesti ottaen, vaikka ei vielä retoriikaltaan, vahvan Kreml-myönteistä – jopa siinä määrin, että Ruotsin oikeistopopulistinen Ruotsidemokraatit kritisoi avoimesti Perussuomalaisia Venäjä-myönteisyydestä. On myös tunnettua, että nationalististen konservatiivi- ja äärioikeistopuolueiden tukeminen ja niiden asian edistäminen kuuluu Kremlin strategiaan EU:n ja demokratioiden vaikutusvallan murentamiseksi, ja on aivan selvää, mikä Suomen puolueista olisi Putinille mieluisin naapurimaan hallitsija. Hankaloittamalla EU:n toimintaa ja esimerkiksi vastustamalla pakolaisten sijoittamista muualle kuin saapumismaihinsa (ns. taakanjakoa), Perussuomalaiset tekee myyräntyötä Suomen turvallisuudelle: maa, jolla on 1340 kilometriä yli käveltävää EU:n ulkorajaa, on äärimmäisen haavoittuvassa asemassa ja alttiina Kremlin kiristykselle, kun ympäristökriisin vaikutukset alkavat seuraavina vuosikymmeninä näkyä koko laajuudessaan. Samalla puolue kieltäytyy johdonmukaisesti tekemästä mitään helpottaakseen väistämättä edessä olevaa talousjärjestelmän murrosta, syyttäen kaikista vaikeuksista lähinnä ”vihervasemmistoa” ja maahanmuuttajia. Millään tällä ei kuitenkaan todennäköisesti ole mainittavaa vaikutusta äärioikeiston kannatukseen.
Lyhyesti sanoen: Poliittisen vallan valuminen rikkaiden käsiin, viivyttely vakavien ongelmien ratkaisemisessa, ja äärioikeiston nousu tekevät ajoissa aloitetuista, riittävän tepsivistä korjausliikkeistä epätodennäköisiä. Tämä johtaa lähes kaikkien ongelmien vaikeutumiseen, ja ennen pitkää järjestelmän systeemiseen romahdukseen. Vähintään osa nykyään demokraattisista valtioista ajautunee jonkinasteiseen fasismiin ongelmien kärjistyessä. Mitään näyttöä siitä, että Suomi olisi immuuni kummallekaan kehityskululle, ei ole olemassa.
Mutta tulevaisuutta ei ole vielä kirjoitettu, vaikka sitä kirjoitetaankin koko ajan. Suuntaa on vielä mahdollista muuttaa, ja vaikkei rysähdystä täysin vältettäisikään, sillä on paljon väliä, onko edessä pehmeä lasku vaiko äkkipysähdys. Kun ehdin, kirjailen tälle kirjoitukselle jatko-osan: tämä on tilanne, miten nyt toimia?
Kirjoituksia 
Mihin lähteisiin perustuu artikkelin lopussa esitetyt väitteet ääri ääri ääri oikeiston vaikutuksesta valtaan päästyään. Siin ei mielestäni ollut todellista sisältöä. Kirjoittaja ei kovin hyvin ole perillä siitä aihepiiristä.
TykkääTykkää
Esimerkiksi toteutuneeseen historiaan Unkarissa ja Brasiliassa, sekä historialliseen aineistoon oikeistopopulismin modus operandista aikaisemmin.
TykkääTykkää
Hei,
voinet heijastella ajatteluasi Financial Timesin senioritaloustoimittajan Martin Wolfin eilen julkaisemaan juttuun ”Last chance for the climate transition” (https://www.ft.com/content/3090b1fe-51a6-11ea-8841-482eed0038b1). Monella tapaa samoja polkuja kuljette mutta joiltain osin kirjoituksenne ja projektionne voivat olla myös toisiaan täydentäviä.
Wolf välttää (varmaan ainakin jossain määrin tietoisesti) kuvaamasta romahdusskenaariota tai tarkastelemasta negatiivisia takaisinkytkentöjä muiden (riski)tekijöiden kuin talouskasvun, ilmastonmuutoksen ja energiantuotannon välillä. Tästä huolimatta tätä hieman kehystetympää haastetta hän ei kuitenkaan mielestäni loppujen lopuksi paljoa vähättele. (Kuvaajassa henkilökohtaisten CO2 päästöjen ja kokonaispäästöjen välillä Wolf tosin jättää huomiotta ellei jopa peitä ”kehittyneen” maailman suhteettoman osuuden päästöistä.)
Haasteen skaala näyttäytyy tietenkin suunnattomana, oman ihmisluontomme tuntemattomuuden yllättävät ulottuvuudet luonnonvoimana. Wolf listaa mielestäni kuitenkin ihan aiheesta syitä miksi energiakäännös on mahdollinen, samalla osittain hyläten oletuksen ”täysin rationaalisen homo economicuksen” pystyvyydestä sellaisenaan vastaamaan ilmastonmuutokseen tiedon siitä suodattuessa yhteiskuntien läpi. Tosin hän tässä yhteydessä mainitsee ”maailmanlaajuisen yhteistyön ja ymmärryksen” vain varsin abstraktilla tasolla.
Ehkä talouden ja sen tieteen ”lainalaisuudet” ovat semantiikan/terminologian takana taipuisampia kuin järjestelmän liturgit (ja varsinkaan valtakeskittymät) antavat ymmärtää. ”Kasvulle” käsitteenä voi olla käymässä vähän samoin kuin rahapolitiikalle 2008 kulminoituneen talouskriisin hoidossa. Enpä silti haluaisi tässäkään määrin, että tasapainoilemme tällaisen ”positiivisen” kyynisyyden ja sen mahdollistaman aidon harhaisuuden kauhun tasapainossa.
Jos nyt tässä vaikka vinjettinä rajoitetaan maailman ja sen ymmärrettävissä olevien makrokehityskulkujen malliksi akseli tämän bloggauksesi ja Wolfin artikkelin välillä niin toivon pystyvämme parantamaan kykyämme ymmärtää ja tunnistaa uhkien lisäksi myös systeemisiä toisiaan korjaavia prosesseja joihin voimme yksilöinä ja yhteisöinä olla osallisia.
TykkääTykkää
Kiitos. Toivon itsekin, että ymmärryksemme maailmasta paranee, ja ennen kaikkea toivon, että olen väärässä. Tulevaisuutta ei ole vielä kirjoitettu, mutta sitä kyllä ollaan kirjoittamassa.
Wolfin kirjoitus on hyvä, mutta myös oireellinen esimerkki ongelmasta. Osa kapitalismin eliittiä, sanoisinko nomenklatuuraa, on jo herännyt _ilmastonmuutoksen_ vakavuuteen. Tämä on hyvä, mutta he eivät ole vielä heränneet siihen, että ongelma on syvempi ja systeemisempi. Kuten yritän yllä tuoda esille, vaikka ilmastokriisi saataisiin ratkaistua, jäljellä olisivat muut kasvutalouden aiheuttamat kriisit. Hajautettu kapitalismi on mekanismina äärimmäisen tehokas rajojen rikkoja ja niiden kiertäjä: kun kriittisten tärkeiden ongelmien ratkaisu edellyttäisi pitävien rajojen asettamista, tästä aikaisemmin suuresta siunauksesta on nyt tullut suuri kirous.
Kasvutalous täytyy miettiä uudestaan ei vain ilmaston vaan myös muiden rajojen ja niissä pysymisen vuoksi. Tämä ei TOIVOTTAVASTI ole nopea prosessi, ja siksi asiasta pitäisi ryhtyä puhumaan vakavasti n. 40 vuotta sitten.
TykkääTykkää
”Samaan aikaan ihmistoiminta on lisännyt kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä niin, että nyt nähtävissä olevalla kehityksellä planeetan keskilämpötila tulee nousemaan tällä vuosisadalla noin 3 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Yksistään lämpenemisen vaikutukset Maapallon kykyyn ylläpitää 10-12 miljardin ihmisen yhteiskuntaa ovat sanalla sanoen hirvittäviä: ilmaston muutosnopeus yksinkertaisesti ylittää ekosysteemien kyvyn sopeutua.”
Tällä hetkellä päästöt kasvaa hitaammin kuin IPCC miedoin skenaario RCP 2.6. Se kyllä olettaa päästöjen laskevan nopeasti. Seuraava skaneerio RCP 4.5 ennustaa 1.8 (1.1-2.6) asteen lämpenemistä. Se näyttäis todennäköisimmältä tän hetkisen päästökehityksen perusteella.
Juuri tulleen IEA raportin mukaan CO2 päästöjen kasvu pysähtyi vuonna 2019. Ei se tarkoita sitä etteikö taas alkais kasvamaan, mutta jokatapauksessa päästöt ovat kasvaneet huomattavasti vähemmän kuin on ennustettu ja tänä kannattaisi ottaa huomioon näitä maailmanlopun kuvia maalaillessa.
Kolmea astetta ennustaa lähinnä skenaario RCP 8.5, joka on ns.pahin mahdollinen skenaario, jossa kaikki menee pieleen ja vähän yli. Naturessa julkaistiin juuri artikkeli kuinka on ongelmallista että sitä käytetään mediassa ja politiikassa.
”Emissions – the ‘business as usual’ story is misleading
Stop using the worst-case scenario for climate warming as the most likely outcome — more-realistic baselines make for better policy.”
https://www.nature.com/articles/d41586-020-00177-3
TykkääTykkää
RCP8.5 on noin viiden asteen polku, kuten linkkaamassasi artikkelissa todetaan.
Tämän hetken tiedoilla lämpeneminen tullee etenemään 2,7-3,3 asteeseen, olettaen ettei järjestelmästä löydy yllätyksiä. Ensi vuonna tiedämme vähän enemmän, kun uusien, entistä tarkempien ilmastomallien tuloksia alkaa olla saatavilla. Ennakkotiedot eivät ole hyviä – voi olla, että ilmaston herkkyys hiilidioksidille on aliarvioitu, ja jos näin on, lämpeneminen ylittäisi selvästi neljä astetta – mutta on vielä toivoa, että tämä on vain uuden, tarkemman mallin artifakti eikä kuvaa todellisuutta.
Kannattaa myös huomata, että käsityksemme ilmastonmuutoksen riskeistä on tarkentunut, ja nykyisin vaarallisen muutoksen rajana pidetään 1,5 eikä 2 astetta. Ja, kuten yritin tuoda esille esim. käsittelemällä ensin biodiversiteettikadon, ilmastokriisi on vain yksi osanen laajemmassa kestävyyskriisissä. Vaikka saisimme ilmastonmuutoksen ”ratkaistua” ts. rajoitettua alle 2 asteeseen – mikä ei näytä suoraan sanottuna ollenkaan todennäköiseltä – jäljellä ovat vielä muut uhat.
Esittämissäni Global Stocktake Projectin kaavioissa _on jo_ huomioitu valtioiden tämänhetkiset (National Policies) ja Pariisin sopimuksen mukaisesti lupaamat (NDC) ilmastotoimet.
TykkääLiked by 1 henkilö
RCP8.5 on 5 asteen polku pahimmassa tapauksessa. Sen haarakku vuosisadan loppuun on 2.6-4.8 astetta.
Tässä on wikipedian mukaan noi lämpenemiset eri skenaarioissa 2080-2100. Viiden asteen lämpeneminen osuu tuonne RCP8.5:n ylälaitaan. Tässä kannattaa huomioida että tähän mennässä ilmasto on lämmennyt niiden vähiten lämpenemistä ennustaneiden mallien mukaan.
RCP2.6 1.0 (0.3 to 1.7)
RCP4.5 1.8 (1.1 to 2.6)
RCP6.0 2.2 (1.4 to 3.1)
RCP8.5 3.7 (2.6 to 4.8)
3 asteen lämpeneminen osuu sekä RCP6:n että RCP8.5:n marrginaaliin, syvemmällä tuolla RCP8.5 haarukassa.
Kuten tuossa aikaisemmassa viestissä totesin, niin päästöt kasvaa (tai ei kasva) tällä hetkellä lähinnä noiden skenaarioiden 2.6-4.5 mukaisesti. Itse en usko että päästöjä saadaan laskemaan tuon RCP2.6 mukaan, joten jäljelle jää RCP4.5. Siinä ”saa” CO2 tuotanto lisääntyä 2040-luvulle asti. Tän hetkinen tilanne on se että se ei lisäänny. Näiden asioiden valossa tuntuun vähän kummalliselt tuo 2,7-3,3 astetta.
”voi olla, että ilmaston herkkyys hiilidioksidille on aliarvioitu ”
Voi myös olla että se on yliarvioitu. IPCC antta haarukaksi 1,5-4.5 astetta. Tämä on ollut haarukka 70-luvulta lähtien. On paljon vertaisarvioitua tutkimusta joka antaa sille arvoja alle tuon 1.5 astetta. Huhuja kulkee että tulevassa CIMP6 mallisarjassa ilmastoherkkyys olisi huomattavasti suurempi, muistaakseni jopa 5 tai 6 astetta. Itse pidä sitä vähän kummallisena kun jo nykyisillä ilmastoherkkyyksillä mallit lämpenee liikaa havaintoihin verrattuna.
CIMP6:ssa on se hyvä puoli että siinnä otetaan enemmän aurinkopakotteita huomioon kuin aiemmin. Lisätään muitakin juttuja kuin pelkkä säteilytehon muutos.
——————————————
”Esittämissäni Global Stocktake Projectin kaavioissa _on jo_ huomioitu valtioiden tämänhetkiset (National Policies) ja Pariisin sopimuksen mukaisesti lupaamat (NDC) ilmastotoimet.”
Ne on ennusteita. Tällä hetkellä näyttäisi menevän niiden ennusteiden alle.
TykkääTykkää
RCP8.5 on todennäköisesti noin 5 asteen polku. Häntäriskejä ei voida sulkea pois. Samalla tavalla myös RCP4.5, jossa pysyminen voi olla sekin aika haastavaa, on todennäköisesti noin 2 asteen polku, mutta se voi olla paljon enemmänkin.
On ihan totta, että asiat voivat mennä paljon pelättyä paremmin. Riskienhallinnan näkökulmasta on kuitenkin vastuullista huomioida myös se, että asiat voivat mennä hyvin paljon huonommin. Siksikin pidän ”noin 3 astetta” tässä kohdassa riittävän hyvänä arviona tulevasta.
Edelleen, huomautan että tämä on vain yksi monista eteen tulevista ongelmista.
TykkääTykkää
(en tiedä mihin väliin tämä vastaus tulee, kun ei ole vastaus nappia siinä kommentissa mihin vastaan)
”RCP8.5 on todennäköisesti noin 5 asteen polku”
Mhin tämä perustuu?
IPCC sivulla on hyvin selvästi esillä nuo skenaatiot ja sieltä kuvaajasta katsoen näkeen että 2100 RCP8.5 skenaarion keskiarvo on 4 astetta, alempi raja vajaa 3 ja ylä raja hitusen yli 5 astetta.
Taulukossa jossa skenaariot on esitetetty lukeen näin:
RCP8.5 2081–2100
Mean : 3.7
Likely range: 2.6 to 4.8
Eli edes tuo yläraja ei yllä viiteen asteeseen.
Oletko siis sitä mieltä IPCC on väärässä noiden omien arvioidensa kanssa? Ovat liian optimisia?
Perustuuko oletuskesi siitä että RCP8.5 on 5 asteen polku johonkin tutkimukseen tai asiantuntijan mielipiteeseen?
—————————-
”RCP4.5, jossa pysyminen voi olla sekin aika haastavaa, on todennäköisesti noin 2 asteen polku, mutta se voi olla paljon enemmänkin.”
IPCC mukaan se on 1.1 – 2.6 astetta.
Tarkoitatko että se voi olla paljon yli tuon 2.6 asteen?
Ja jos voi olla, niin mihin se perustuu. Oma tulkintasiko?
—————————
”voi olla, että ilmaston herkkyys hiilidioksidille on aliarvioitu”
Voi myös olla että ei ole. Voi olla että se on yliarvioitu.
Jatkuvasti julkasitaan vertaisarvioituja tutkimuksia jossa tuolla herkkyydelle saadaan arvoja sieltä haarukan alapäästä tai sen alta.
——————————————–
”Edelleen, huomautan että tämä on vain yksi monista eteen tulevista ongelmista.”
Toki näin, mutta jos muutkin asiat on arvioinu pessimistisemmin kuin asiantuntijat arvioivat asian, niin silloin mielestäni kokonaiskuva voi olla liian pessimistinen.
TykkääTykkää
Ymmärrätkö mitä sana ”likely” tuossa tarkoittaa?
Nuo eivät ole ylärajoja joita ei varmasti tulla ylittämään. IPCC:n raporteissa sanalle ”likely” on erittäin spesifi merkitys: parhaan arvion mukaan todennäköisyys on ainakin 66%.
Jos esimerkiksi lentokoneella olisi asiantuntijoiden arvion mukaan jopa 33% mahdollisuus pudota, nousisitko sen kyytiin? Pakottaisitko lapsesi sen kyytiin?
TykkääTykkää
”Ymmärrätkö mitä sana ”likely” tuossa tarkoittaa?”
Ymmärrän toki mitä ”likely” tarkoittaa.
Suora suomennos on ”todennäköisesti” (jota voi sitten viilata tarkemmaksi).
Laitan tuohon alle mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa IPCC mukaan.
Ongelma on se että sinun sanojesi mukaan
”RCP8.5 on todennäköisesti noin 5 asteen polku” (suora lainaus)
kun IPCC:n mukaan todennäköinen haarukkua on 2.6 – 4.8 astetta (likely range).
Eli tuo sinun 5 astetta on ei ole todennäköinen koska se on tuon todennäköisten arvojen ulkopuolella. Ei se voi loogisesti muullatavoin mennä.
Tottakai 5 asteen tai vaikka 6 asteen lämpeneminen on mahdollinen mutta se EI ole todennäköinen. Tai kuten tuossa alkuperäisessä tektissa sanot:
”Hyvänä uutisena, kaikkein pahin lämpenemisskenaario, luultavasti yli 5 asteen lämpenemisen tuottava RCP8.5” (suora lainaus)
Siis toistan edelleen. Millä ihmeen perusteella luultavasti yli 5 astetta kun todennäköinen haarukka on 2.6 – 4.8 astetta ?
———————————————
En tiedä mistä tuon 66% lentokone esimerkkiisi, että 66% koskis kaikkia tapauksia kun IPCC:n käyttää sanaa ”likely”.
Tässä on IPCC sivuilta suoraan lainattu mitä ”Likely” juuri tässä nimenomaisessa yhteydessä tarkoittaa:
”C) Calculated from projections as 5% to 95% model ranges. These ranges are then assessed to be likely ranges after accounting for additional uncertainties or different levels of confidence in models. For projections of global mean surface temperature change in 2046–2065, confidence is medium, because the relative importance of natural internal variability, and uncertainty in non-greenhouse gas forcing and response, are larger than for the 2081–2100 period. The likely ranges for 2046–2065 do not take into account the possible influence of factors that lead to the assessed range for near-term (2016–2035) change in global mean surface temperature that is lower than the 5% to 95% model range, because the influence of these factors on longer term projections has not been quantified due to insufficient scientific understanding. {WGI 11.3.1}”
https://ar5-syr.ipcc.ch/topic_futurechanges.php
TykkääTykkää
OK, korjaan sanamuodon.
Huomasitko muuten uutisoinnin JPMorgan Chasen sisäisestä raportista, jossa todennäköisenä pidettiin 3,5 asteen lämpenemistä?
TykkääTykkää
Ja tämäkin on tietysti vain vaillinainen tilannekuva. Esimerkiksi talous-kohtaan olisi voinut hyvin lisätä, että viimeisen pankkikriisin aiheuttaneita rakenteellisia ongelmia ei mitä ilmeisimmin ole korjattu likikään kokonaan, ja on hyvin mahdollista, että rahoitusalalla on jo kytemässä uusi kriisi – mihin markkinaliberaali kapitalismi on äärimmäisen taipuvainen ajautumaan. Vuosikymmenestä tuleekin mielenkiintoinen, kun markkinaliberaalit keinot kriisin hoitoon on jo käytetty edellisessä kriisissä, ja esimerkiksi korkotaso on jo negatiivinen.
TykkääTykkää
Tässä pieni lisäys tilannekuvaan.
Maailman kasvilluAsuus on lisääntynyt roimasti ilmakehän lisääntyneen hiilidioksidin ansiosta.
Tällä on pakosti oltava merkitystä vaikkapa ruuan tuotantoon.
”Since the beginning of the last century, photosynthesis on a global scale has increased in nearly constant proportion to the rise in atmospheric carbon dioxide. Both are now around 30% higher than in the 19th century, before industrialisation began to generate significant emissions.
Carbon dioxide fertilisation is responsible for at least 80% of this increase in photosynthesis.”
https://theconversation.com/yes-more-carbon-dioxide-in-the-atmosphere-helps-plants-grow-but-its-no-excuse-to-downplay-climate-change-130603
TykkääTykkää
Kasvillisuus on lisääntynyt jonkin verran, mutta tämä kääntynee pian laskuksi lämpötilan noustessa. Lisäksi ruokakasvien ravintoarvot kärsivät.
On ihan hyvät perusteet uskoa, että kasvillisuuden primäärituotanto ei voi nousta ainakaan merkittävän paljon.
TykkääTykkää
”Kasvillisuus on lisääntynyt jonkin verran”
30 prosenttia on ”jonkin verran” ? No asiat voi kait nähdä monelta kantilta 🙂
Kasvillisuuden lisääntyminen on havaittavissa oleva tosiasia jota tapahtuu koko ajan.
Se että se kääntyisi laskuksi on ennuste jolle en ole pätevää selitystä löytänyt. Lämpötilan nousu ei suoraan tähän johda, varsinkaan jos se tapahtuu ennusteiden mukaisesti niin että napa-alueet lämpenevät eniten. Silloin lämpeneminen lisää kasvillisuutta monilla alueilla. Kannattaa myös huomata että esim Sahara vihertyy tällä hetkellä, eli ei sielläkään kasvihuoneilmiö ainakaan vielä näytä haittaavaan. Eli vaikuttaisi että suuressa osassa maailmaa lisä lämmöstä ei ole haittaa kasvillisuudelle.
Ja toki kannattaa tässäkin muistaa se että lämpeneminen on malleihin perustuva ennuste eikä havaittu tosiasia.
Kasvien ravintoarvot kärsivät hiilidioksidi lannoituksen myötä vain siinä tapauksessa että kasvi ei saa tarpeeksi ravinteita maasta. Jos muut kasviolosuhteet ovat kunnossa, niin CO2 lannoitus ei vaikuta ravinnepitoisuuteen.
CO2 auttaa kasveja kestämään kuivuutta ja kuumuutta ja kylmyyttä. On myös tutkimuksia siitä että ne saisivat typpeä (ja muitakin ravinteita) tehokkaamin käyttöönsä korkeammassa CO2 pitoisuudessa. (yksi hypoteesi on se että kasvit pystyvät tarjoamaan enemmän juttui symbioosissa eläville bakteereille kun CO2 pitoisuus on korkeampi)
”On ihan hyvät perusteet uskoa, että kasvillisuuden primäärituotanto ei voi nousta ainakaan merkittävän paljon.”
Niin mitkä?
TykkääTykkää
Tässä nyt esimerkiksi yksi uutinen aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta.
https://www.theguardian.com/environment/climate-consensus-97-per-cent/2016/sep/19/new-study-undercuts-favorite-climate-myth-more-co2-is-good-for-plants
Kasveille suotuisat alueet siirtyvät lämpenemisen myötä kohti napa-alueita. Eteläisellä pallonpuoliskolla maa loppuu kesken, ja pohjoisella pallonpuoliskolla esimerkiksi multakerros on napoja lähestyttäessä pääosin ohut.
Kaikenlainen on tietysti mahdollista ja voi olla, että isojen noppien heitoista tulee pelkkiä kuutosia. Vaikutat kuitenkin lähtevän siitä oletuksesta, että näin tulee käymään.
TykkääTykkää
Erittäin harvinaista lukea näin syvääluotaavaa tekstiä tästä aiheesta suomeksi; kiitos tästä!
Yksi tärkeä tekijä joka mielestäni puuttuu analyysistä (ainakin eksplisiittisesti) on koko historiallisen kasvun mahdollistajan – eli fossiilisten polttoaineiden- rajallisuus ja uusiutumattomuus. Tämä tekijä johtaisi jo yksinään talouden ja populaation väistämättömään pienentymiseen, mitä todennäköisimmin jonkinasteisen romahduksen kautta (aikaskaalalla 50 – 200 vuotta kenties). Eli, kuten mielestäni onnistut tekstissä näyttämään, lopputulos on ylideterminoitu!
Osut myös aivan oikeaan, kun sanot, että käyrien kvalitatiiviseen muotoon ei voida enää vaikuttaa, mutta yksityiskohtiin kyllä, millä on valtava käytännön merkitys tulevaisuuden muotoon. Tämän kun saisi yleiseen tietoisuuteen niin olisi vielä mahdollista toimia kollektiivisella tasolla siten, että sillä olisi oikeasti vaikutusta meidän ja tulevien sukupolvien elämänlaatuun. Valitettavasti todennäköisyydet eivät ole tämän puolella.
TykkääTykkää
Pelkään että muotoilit asian juuri oikein: lopputulos voi nyt olla ylideterminoitu.
Kuten totesin Twitterissä aiemmin, näitä kehityskulkuja pidempään seuranneena oloni on vähän kuin Tom Wolfen kirjassaan The Right Stuff kuvaamalla koelentäjällä, jonka viimeinen radioviesti kuuluu ”olen kokeillut A:ta! Olen kokeillut B:tä! Olen kokeillut C:tä! Edelleen syöksykierteessä!”
Kun aloitin ympäristöalalla vuoden 2007 tienoilla, tilanne näytti silloinkin suoraan sanottuna pahalta. Muutamat laskutaitoiset tuttavani totesivat, että helvettiin tässä ollaan menossa, mutta silloin he haluavat matkustaa ensimmäisessä luokassa. Itse ajattelin, että pakko on ainakin yrittää. Edelleen on pakko yrittää, mutta tuhlasimme taas yli vuosikymmenen, ja nyt aika alkaa oikeasti loppua.
TykkääTykkää
Sukupuuttonopeus on nyt 100-1000 kertaa historiallista keskiarvoa suurempi. Vaikka historiallinen data on epätarkkaa, on syytä epäillä, että jäljellä on enintään neljännes esiteollisella ajalla vallinneesta lukumääräisestä runsaudesta (New York Times, 2018). Muutos pahempaan on selvästi nopeutunut viimeisen 20 vuoden aikana.”
Mihin tuo 100-1000 kertaa historiallista suurempi perustuu?
2000-luvulla on tunnnettuja sukupuuttoja alle 20 kpl. Tämä koreintaan noin 1 laji vuodessa. Jossain lähteessä oli että luonnollinen taustasukupuutto on 1.5 lajia vuodessa ( joka käsitteenä on kyllä vähän outo koska mitään luonnollista sukupuuttonopeutta ei ole)
On toki selvää että lajeja kuolee todennäköisesti sukupuuttoon niin että niitä ei ole ikinä edes havaittu, ja on myös totta että on hieman haasteellista julistaa jokin laji sukupuuttoon koska se voi aina jostain putkahtaa takaisin. Näin on muutamaan otteeseen käynyt.
Mutta kuitenkin nämäkin seikat huomioon ottaen tuntuu oudolta tuo että arvio sukupuuttojen määrästä on 100-1000 kertaa suurempi kuin havainnot. Tiedän että perustuvat osittain siihen että tuntemattomien lajien määrä arvioidaan valtavaksi, mutta näitäkin arvioita kohtaan löytyy asiallista tieteellistä kritiikkiä.
Mihin havaintoihin perustuu tuo muutos pahempaan viimeisen 20 vuoden aikana? Jos todettujen sukupuutojen määrää katsoo, niin sellaista kehitystä ei ole havaittavissa. Suurin osa ihmisen aiheuttamista sukupuutoista johtuu vieraslajien leviämisestä ja metsästyksestä. 1800/1900 luvun taitteessa on historiallisesti eniten todettuja sukupuuttoja.
TykkääTykkää
Tässä esimerkiksi yksi lähde sukupuuttonopeudelle. Aikaisempi arvio oli 100x normaali ”background extinction rate”, uudemmat arviot jopa 1000x. https://news.brown.edu/articles/2014/09/extinctions
Muutos pahempaan näkyy sukupuuttojen ohella esimerkiksi biomassan vähentymisenä ja lajien runsauden kasvuna. Suomessakin aiemmin erittäin runsaat lajit hömötiaisesta alkaen ovat äkkiä käyneet uhanalaisiksi. Kts. esim. kirja Monimuotoisuus, jossa aihetta käsitellään laajemmin.
TykkääTykkää
Kuten tuoss aikaisemmin totesin, kasvillisuuden lisääntyminen on havaittu tosiasia.
Se että se alkaisi vähentymään on spekulaatiota.
Lainaus tutkimuksesta:
”Point-based and grid-based simulations, and to some extent the statistical regressions, were consistent in projecting that warmer regions are likely to suffer more yield loss with increasing temperature than cooler regions. By forming a multi-method ensemble, it was possible to quantify ‘method uncertainty’ in addition to model uncertainty.”
Maapallo on helkutin monimutkainen systeemi ja mahdoton mallintaa. Itse pidä havaintoja monimutkaisista asioista huomattavasti luottavampian kuin erillaisia malleja.
Jutussa mainittujen vehnän ja maissin globaalit vuosittaiset sadot ovat ollleet tasaisessa kasvussa jo vuosikymmeniä siitä huolimatta että ilmasto on lämmennyt. Toki asiaan vaikuttaa monet tekijät ja ehkä lämpötilan kasvu pienentää satoja globaalisti, mutta ainakin tällä hetkellä muut asiat peitttä sen täysin.
TykkääTykkää
Voi olla, tai voi olla ettei. Kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen tulee kyllä varmuudella vaikuttamaan viljakasvienkin tuotantoon, ja toinen kysymys on myös mainitsemani ravinnepitoisuus.
TykkääTykkää
Kaupalliset kasvihuoneet lisää hiilidioksidia kasvihuoneisiin jotta kasvit kasvais paremmin. En ole kuullut että kasvihuoneissa kasvatetun ruuoan vähäinen ravinnepitoisuus tuottaisi ongelmia.
TykkääTykkää
Niinkö?
Onko ”et ole kuullut” nyt sama kuin ”ei ole?”
Mitataanko asiaa?
Ja saako kasvattaja rahaa ravinnepitoisuuden vai kenties esimerkiksi painon perusteella?
Tässä nyt yksi uutinen aiheesta ”lisääntyvä CO2-pitoisuus vähentää ruokakasvien ravinnepitoisuutta”. Esimerkiksi riisin proteiini- rauta-, sinkki-, ja B1, B2, B5 ja B9-vitamiinien pitoisuudet vähenevät.
https://www.npr.org/sections/thesalt/2018/06/19/616098095/as-carbon-dioxide-levels-rise-major-crops-are-losing-nutrients
Viitattu tutkimus on tämä: https://advances.sciencemag.org/content/4/5/eaaq1012
Siltikin ruokaturvan suurin uhka tulee olemaan sään äärevöityminen. Tärkeät ruokalajikkeet eivät kestävä epäsäännöllistä ilmastoa. Eikä mikään määrä tutkimusta ole vielä lisännyt esimerkiksi yhtäkään uutta viljakasvia pöytiimme.
TykkääTykkää
Vilja kasvien tuotannon määrälle ennustetaan uutta ennätystä vuodelle 2020. 2018 oli edellinen ennätys vuosi.
Todellisuudessa siis viljan tuotanto kasvaa koko ajan, siitä huolimatta että maailmanlopun ennustajat muuta ennustaa.
Kuten olen jo monta kertaa tässä todennut, itse luotan havaintoihin todellisuudesta huomattavasti enemmän kuin ennustuksiin. Ennustukset sisältää aina ennustajan oletuksia jotka joko vastaa tai ei vastaa todellisuutta. Ilmaston muutuminen ja hiilidioksidin lisääntyminen vaikuttaa niin monelta kantilta ruuantuotantoon että lopputulosta on hyvin vaikea, jos ei mahdoton erillaisin mallein ennustaa. Sen takia pitäis myös tehdä havaintoja todellisuudesta, ja muokata sitten ennustuksia sen mukaan. Tällä hetkellä ennustukset ja todellisuus kehittyy päinvastaisiin suuntiin.
Itse uskon todellisuuteen enemmän.
http://www.fao.org/worldfoodsituation/csdb/en/
TykkääTykkää
Kukaan ei ole missään ennustanut, etteikö esimerkiksi ruoantuotannon määrä voisi vielä nousta, eli mätkit jälleen olkiukkoa. Todennäköisesti se nouseekin, siihen saakka kunnes se ei enää nouse. Mitä sitten tapahtuu, onkin erittäin hyvä kysymys. Sinä ja monet muut lähtevät siitä oletuksesta, että jos hyvä kehityskulku on mahdollinen, se on varma. Itse lähden siitä oletuksesta, että vaikka kaikki voi myös mennä hyvin, myös yllätyksiä voi sattua, ja että todennäköisesti edessä on sekä hyviä että huonoja yllätyksiä.
En julkaise enää olkiukkojasi tämän enempää. Jos et halua uskoa minua esimerkiksi ruokaturvan haasteista, lue vaikkapa mitä esimerkiksi juuri FAO kirjoittaa.
http://www.fao.org/state-of-food-security-nutrition/en/
Ilmastonmuutoksen vaikutuksista spesifisti
Click to access 15538-079b31d45081fe9c3dbc6ff34de4807e4.pdf
TykkääTykkää
Tiedän, että hyvin monet tähän asiaan perehtyneet näkevät maailman tilan jokseenkin samanlaisena, vaikka yksityiskohdissa tietenkin on eroja. Hyvä esimerkki tästä saatiin eilen, kun fossiilienergiaan valtavasti sijoittaneen investointipankki JPMorganin tutkijoiden raportti vuosi julkisuuteen.
Pankin ekonomistien tekemän arvion mukaan lämpeneminen etenee nykytiedon valossa todennäköisesti 3,5 asteeseen ja voi vaarantaa sivilisaation ellei peräti ihmislajin tulevaisuuden: katastrofin mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Arvio on linjassa muiden tutkimuspohjaisten arvioiden kanssa, vaikka siinä ei tietääkseni käsitelläkään esimerkiksi biodiversiteettikatoa tai muita kestävyyskriisin osia.
Ylen juttu aiheesta: https://yle.fi/uutiset/3-11222472
The Guardianin yksityiskohtaisempi kirjoitus: https://www.theguardian.com/environment/2020/feb/21/jp-morgan-economists-warn-climate-crisis-threat-human-race
TykkääTykkää
JPMorgan on muiden suurten finanssitoimijoiden kanssa on ollut merkkittävä taustatoimija kun esim EU:N päästökauppa järjestelmiä on rakennettu. Nämä järjestelmät on jo nyt tuottanut valtavia voittoja finanssisektorille, ja päästökaupasta odotetaan tulevan yksi isoimmista ”kauppatavaroista” ohi öljyn ja aseiden. Eli näillä JPMorganeilla ja Goldman Sachseilla voi olla ehkä oma lehmä ojassa siinä kun vuotavat noita raporttejaan julkisuuteneen.
Mielenkiintoista on myös miten lähes saman aikaisesti kun EU julkaisi Green Dealinsa, niin Goldam Sahcs kertoi investoivansa satoja miljardeja vihreään teknologiaan. Tässä voi hyvin käydä niin että tapahtuu maailman historian suurin tulonsiirto kansalaisilta finanssisektorille ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä.
TykkääTykkää
Tai sitten on niinkuin JPMorganin edustaja sanoi: raportti ei edusta JPMorganin virallista mielipidettä.
TykkääTykkää
Paljon aikaa ja energiaa käytetty pohtimaan erään haitan SEURAUKSIA.
Missä rohkeus puuttua itse haittaan, joka tuottaa blogin mainitsemat seuraukset?
Ja haittahan on liian suuri maapallon väestö. Pitäisi pohdiskella keinoja, miten populaatio saataisiin äkkiä vähenemään – ja paljon!
TykkääTykkää
Keskeinen haitta ei ole väestön määrä vaan luonnon kulutus. Meillä olisi ihan täydet mahdollisuudet elää kohtuullisella ja reilulla elintasolla ainakin 10-15 miljardin ihmisen planeetalla.
Jos ihmisten lukumäärän näkee ongelmana, olisi loogista aloittaa harventaminen kaikkein eniten kuluttavista eli käytännössä rikkaimmista. En tätä millään tavalla hyväksy enkä suosittele, mutta jos on vahvasti sitä mieltä että ihmisiä on liikaa, niin mikään ei tietysti estä aloittamasta muutosta itsestään. Netissä on tähän paljonkin neuvoja (en aio niihin linkata), mutta suosittelen kuitenkin ensin yhteydenottoa kriisipuhelimeen, 09 2525 0111.
TykkääTykkää
Aivan vastaavasti myös taakan jakaminen taloudellisesti kannattaa aloittaa itsestään. Me kaikki täällä Suomessa olemme aivan poskettoman hyvinvoivassa viidessä prosentissa globaalisti. Kaikkein köyhintä työttömyystuella elävää myöten. Eli meidän pitäisi yksilöinä, sekä kollektiivsesti alkaa jakaa hyvinvointiamme muille?
Olisitko valmis aloittamaan itsestäsi? Ja jos et, niin miksi et?
On mielestäni kovin helppo osoitella niitä rikkaita ja vaatia heiltä jotain. Tässä tapauksessa me olemme ne rikkaat. Eikä ole kovinkaan helppoa pohtia kuinka paljon on omasta elämänlaadustaan valmis tinkimään – tai että miten se edes tehtäisiin.
Täällä pohjolassa ympäristöjalanjälkemme on myös väkisin melko korkea, sillä täällä lämmitykseen kuluu paljon enemmän energiaa kuin eteläisemmissä paikoissa. Ja mitään investointejahan tänne ei kannata harkitakaan – ympäristötehokkuus investoinneille löytyy aivan varmasti muualta kuin täältä. Hyvänen aika, itänaapurissamme Venäjällä poltetaan maakaasua öljykentillä, koska putken vetäminen tai maakaasun säilöminen on liian kallista.
Kapitalismia on syytä kritisoida, mutta vaihtoehdot vaikuttavat edelleen niin kovin huonoilta.
TykkääTykkää
Olen valmis ja jo aloittanut. Yritän rajoittaa tuloni suunnilleen mediaaniin ja kunhan varallisuusrajojen asettaminen etenee niin pieniin omaisuuksiin, Helsingissä sijaitsevan, nyt melko edulliseen hintaan vuokraamani asunnon saa sosialisoida.
TykkääTykkää
Hyvän ja omia havaintojani melko tarkkaan vastaavan, julkisiin lähteisiin pohjaavan yhteenvedon ns. ”kansallismielisten” yhteyksistä Kremliin saa esimerkiksi täältä:
https://vartiopaikalla.blogspot.com/search/label/%22kansallismielinen%22
Yhteyksiä perussuomalaisiin on kartoitettu täällä:
https://vartiopaikalla.blogspot.com/search/label/Perussuomalaiset
Verkostotutkimuksen näkökulmasta kyseessä on sama verkosto, jossa tietyt henkilöt toimivat epävirallisina välittäjinä ja yhteydenpitäjinä äärioikeiston kahjomman pään ja ns. ”salonkikelpoisemman” äärioikeistolaisuuden välillä.
Jos tätä haluaa kuvata niin, että perussuomalaiset ovat äärioikeiston poliittinen siipi ja erilaiset pienemmät ryhmittymät Vastarintaliikkeestä Suomen Kansa Ensin-tyyppisiin performansseihin ovat puolestaan katutappelusiipi, ei ole aivan väärässä.
TykkääTykkää
Olen pitänyt sinua sen verran älykkäänä että tietäisit mikä on olkinukke, minä en nimittäin sellaista käyttänyt.
Ennustukset perustuu oletuksiin ja lopulta ainut keino todeta oletukset oikeaksi on verrata ennustuksia toteutuneeseen. Tällä hetkellä ennustukset koskien ruokohuollon heikkenemistä ilmastonmuutoksen seurauksena eivät näytä todeuvan. Toki asia voi muuttua tulevaisuudessa, mutta tästä ei ole mitään näyttöä. Tämän hetkisen kehitysken valossa asiat voi mennä yhtä hyvin parempaan kuin huonompaan suuntaan. Se että ruoantoutanto kääntyisi laskuun, vaatii se että tapahtuu asia X,Y tai Z. Mitään varmuutta tälläisestä ei ole ja tällä hetkellä näyttää että ei tapahdu, koska ruoantuontanto jatkaa kasvuaan.
Se että tuon tämän asian esille ei ole olkinukke.
Se on olkinukke kun sanot näin
”Kukaan ei ole missään ennustanut, etteikö esimerkiksi ruoantuotannon määrä voisi vielä nousta, ”
Mitään tuollaista en väittänyt.
Mutta tämän hetkisen kehityksen valossa näyttää että ne ennustukset ruoantuotannon romahtamisesta on epätodennäköisempiä. Elin syytät minua olkinukkeilusta olkunukkeillen itse. Ei hyvää päivää mikä argumentoinnin taso. Ja sitten bannit faktojen esiin tuomisesta.
Eli voit pitää rauhassa maailmanlopunfanttasiasi jotka perustuvat siihen että kaikki nykyinen kehitys kääntyy päälaelleen tai muutoin pahenee tuhatkertaisesti. Havaintojen mukaan mitään tälläistä ei kuitenkaan juuri nyt ole tapahtumassa. Liki kaikki kauhuskenaariot perustuu erillaisiin malleihin joille ei ole vastetta havaitussa todellisuudessa. Edelleen, toki kaikki voi aina muuttua pahemapaan, mutta niin on maailmanloppuakin ennustettu jo monta tuhattta vuotta eikä se nyt ole vielkäkään tullut.
Itse pyrin luomaan maailmankuvani havaituista ilmiöistä enkä pessimistisimmistä ennustuksista.
Pysyy positiivisempana, ja uskon että optimistiset ihmiset ovat kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin uskonsa menettäneet. Synkät todellisuuteen perustumattomat ennustukset aiheuttaa vakavaa pessimismiä etenkin nuorissa tällä hetkellä.
Ja ymmärsin kyllä että sain bannit eli oletukseni on että tätä ei julkaista. Toki saa julkaista jos siltä tuntuu. En pistä pahakseni.
TykkääTykkää
Yritän vielä yhden kerran vääntää rautalangasta.
Istumme pimeää ja pilvistä taivasta halkovassa lentokoneessa. Kone on kurssilla, joka vie sen kohti vuoristoista aluetta. Vuorten tarkka korkeus ja sijainti ovat tuntemattomia, mutta on hyviä syitä epäillä, että ne saattavat ulottua koneen lentoreitille.
Minä sanon, että nykyinen suunta on ilmiselvästi vaarallinen, ja kurssia olisi syytä korjata, tai riski tuhoisasta rysähdyksestä on ilmeinen.
Sinä sanot, että höpsis, mikään toteuma ei tue tätä ennustetta, etkä näe ikkunoista mitään vaaraa. Olet kyllä varmasti oikeassa, mutta esität silti olkiukon.
TykkääTykkää